Valvoja: zapoing
Coco kirjoitti:Kysymys: Miksi en eläytyisi?
Serranot ovat varmana syöpynyt jokaisen fanin mieleen. Kuinka moni nostaisi kätensä, jos kysyttäisiin että kuka ei itkenyt kun Lucía kuoli? Varmana vain pari kättä nousisi. Enkä ihmettelisi sitä pientä määrää. Tästä saamme kiittää loistavia näyttelijöitä ja tuotantoakin. Vaikka välillä juoni saattaa kuulostaa epäuskottavalta, sen kohdan korjaavat näyttelijät. He eivät ole ylidramaattisia saippuasarjan näyttelijöitä, mutta eivät myöskään pelkää nolata itseään, vaan hoitavat nolotkin kohtaukset kuin tuosta vaan. Välillä saa hävetä Äijätrion kommelluksia, mutta pakko sanoa että ovat hoitaneet ne kohtaukset luonnollisesti. Tuotantoa taas saa kiittää sarjan hienosta toteutuksesta. Ei mitään kökköä, vaan luonnollista, mutta hienoa.
Sarjaa katsellessa on tullut esille kaikenlaisia tunteita: Vihaa, rakkautta, itkuja, iloisuutta... Kaikkea löytyy. Eniten kuitenkin olen sarjan aikana nauranut. Sarja silti ei ole lapsellinen. Siitä löytyy paljon muutakin.
Kun Marcos ja Eva lähtivät sarjasta, mietin päässäni; "MIKSI?!" . Vasta silloin huomasin ensimmäistä kertaa, kuinka paljon olin eläytynyt sarjaan. Sarjan parit ovat pistäneet mielen sokeriseksi, ja jos toisella on suhde toiseen, huomaa että esille on tullut hieman jopa mustasukkaisia tunteita. Pahiksia katsellessa taas ällöttää niin paljon, että tekisi mieli heittää telkkari päin seinää.
Välillä tuntuu, että itsekkin asuisi Santa Justassa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 17 vierailijaa