Kirjoittaja Huurre » Ke Helmi 13, 2008 12:57
Jakso 45 Curro (kertojana):
"Sinä päivänä, kun Marcos lähti, samalla hetkellä ja melkein samaan
aikaan Serranojen tavernassa Santiago-setä leikkasi kinkkua ja haisteli
sitä. Ja kun oli lämpöaalto, hän päätti nostaa oluttuopin hintaa 40senttiä
ja kinkkuannoksen saman verran.
Juuri saman verran Fiti oli antanut Candelalle sukkoja tavernassa. Kaikki
viittasi siihen, että tuona kesänä suukkojen määrä voisi lisääntyä vielä
paljon.
Isäkin läpsäisi Guillea takaraivoon monta kertaa useammin.
Samaan aikaan, aika lähellä, Raul omisti yhden maaleistaan parhaalle
kaverilleen Marcosille, joka oli ollut kaksi tuntia matkalla, ajatellen Evaa
120 minuuttia tai 7200 sekuntia.
Saman ajan oli kaukonäköinen isoäitini Carmen käyttänyt neuloakseen
villapaitaa Marcosille Lontoon kylmää talvea vastaan.
Sinä päivänä, jona Marcos lähti, oli 40 astetta. Oli niin kuuma, että yöllä
isä meni Marcosin huoneeseen ja nukahti hänen sänkyynsä.
Ja ihan lähellä, samassa talossa ja samaan aikaan siskoni Eva tuijotti
kattoon, puri huulta, ettei vuodattaisi kyyneltäkään.
Sillä hetkellä hän löysi tyynyn alta paperin, jossa oli 40 sanaa:
'Eva älä itke. Jos itket kuolen. Se mitä tapahtui, oli hulluutta. Siksi lähden,
vaikken voi koskaan erota sinusta täysin. Auta minua, Eva, ja unohda
minut, vaikka minä en siihen pystykään ja rakastan sinua aina. Aina.'
Joten ne 40 kyyneltä, jotka Eva melkein jo itki, jäivät hänen silmiinsä
odottamaan parempaa tilaisuutta.
...
Aina ei käy niin, mutta tarinat ja sadut, jotka eivät ole päättyneet,
toistuvat ajan myötä yhä uudestaan. Jos mitään ymmärsin, Marcosin ja
Evan tarina ei ollut päättynyt... "