Essee ja analyysiä sarjastamme

[Proffa]

Ylemmän tason alapäähuumoria

Jos joku olisi vielä vuosi sitten ennustanut minulle, että minä, joka en saippuasarjoista välitä, tulen koukuttumaan sellaiseen, olisin pitänyt tuota liki mahdottomana. Muistakin tv -sarjoista vain elokuvamainen Miami Vice, veijarisarja Lovejoy, ja Maanalainen armeija ovat aiheuttaneet jonkinasteista addiktiota. Nyt tuijotan vaimoni - yhtä epätodennäköisen saippuasarjalaisen - kanssa Serranon perhettä silmät tapin päässä kuin ravuilla.

Uuden riippuvuuteni syissä onkin ehkä jotain samaa kuin Maanalaisessa. Siinähän yhdistettiin farssi kuolemaakin vakavampaan aiheeseen, natseihin, ja se sai aikaan jotain uutta. Serranoissa yhdistetään farssi saippuasarjan dramaattisuuteen tuikitavallisessa lähiöympäristössä. Muinoinen Kupla oli ehkä tällaisen esiaste, mutta ei sitä saippuana katsottu, vaan kokeiluna ja kuriositeettina.

Kunnon farssissahan pitää olla väärinymmärryksiä, kepposia ja niiden kostoja, näyttävästi noloja tilanteita, paukkuvia ovia ja sänkyjen alle ja kaappeihin piiloon heittäytyviä ihmisiä. Tällaisesta perinteisestä menosta ei Serranoissa olekaan pulaa. Lisämausteina ovat kaniinimainen sukupuolivietti, joka riivaa kaikkia vanhuksista pikkukoiriin asti, ja - kakka.

Luitte oikein. Suuri osa sarjasta vietetään vessassa, ja lienee mahdotonta löytää toista tv-sarjaa jossa jatkuvasti ravataan pöntöllä jopa istunnon näyttäen, keskustellaan ulosteen koostumuksesta jopa jakson pääaiheena, ja säännöllisesti keskustellaan pisoaarilla kolmisinkin lorottaen. Vessaharja on sarjan ikoniesine, toimien kasvatuksessa ruumiillisen rangaistuksen korvikkeena. Huippuhetkinä on varastettu virtsaa, ulostettu auton penkeille ja vatkattu lattialle valuvaa ulosteliejua pöntössä kengällä ja jättimakkaralla. Ja taas: kyllä, luitte oikein. Juuri näin roisia on meno.

Tuo näin kirjoitettuna uskomattomalta kuulostava piirre ei sarjaa seuratessa ihme kyllä häiritse, sillä se lähes hautautuu pääteeman, sukupuoliasioiden, alle. Niitä sitten riittääkin. Juonen runko kun on se, että kolmen ikäiset miehet ja kolmen ikäiset naiset joutuvat uusperheessä yhteen asumaan, ja sutina on tässä sarjassa aina ja kaikille väistämätöntä. Tästä nouseekin kysymys, onko uusperheen sisäinen seksi insestistä? Ei juridisesti, mutta se luo outoutta perheeseen, ja asia lienee oikeastikin ongelmallinen monille. Serranoilla se ei tähän jää, sillä myös ystäväpiiri mummoja myöten, hmm... panee parastaan. Eräästä hurmaavasta päähahmosta on vaikea arvioida, pyöriikö päässä minuuttia pitempään muu kuin seksi. Hauskuus onkin siinä että hän tiedostaa sen ja pyristelee vastaan. Onhan noita "yksisoluisia" teinipoikia oikeassakin elämässä tosin nähty. Mutta on vaikea kuvitella että tosielämässä, saati toisessa saippuasarjassa, koira herättää chinchillan koomasta pökkimällä sitä vimmatusti. Sperman koostumus käydään läpi useassakin tapauksessa, tavaran näyttäen. Fantasiajaksossa päähenkilöt pukeutuvat siittiöiksi ja munasoluiksi.

No miten aikuinen ja älykkäänä esiintyvä ihminen voi tällaisesta pitää?
Ensinnäkin, farssi tyylilajina on vähemmän realismia vaativa kuin draama, ja näin ollen sallivampi "mausteiden" kuten seksin ja juonikiemuroiden suhteen. Normaalissa draamasaippuassa parisuhteet ja kolmiodraamat ovat vakavia, ja kriisien toistuessa yhä uudelleen katsoja vain ahdistuu. Mikään ei ole hetkeä kauempaa hyvin ja katastrofi uhkaa jatkuvasti. Farssissa taas mitään ei tietenkään voi ottaa niin vakavasti, ja katastrofeja odotetaan, sillä ne ovatkin hauskoja. Serranon voikin katsoa edustavan myös parodiaa saippuasarjojen kliseistä. Se että niin tarkkaan noudatetaan tylsimmän lähiösaippuan ulkoisia muotoja, antaa olettaa että parodia tässä onkin ytimenä.

Toinen pääpiirre on Serranoiden näyttelijöiden tasokkuus. Casting on mennyt päähahmoissa nappiin, ja useissa rooleissa on Espanjan parhailla palkinnoilla siunattuja näyttelijöitä. Viitaten edellämainittuihin käsikirjoituksen piirteisiin, ei voi käsittää kuinka heidät on saatu mukaan. Ajatelkaapa Salkkareiden väen korvaamista Suomen arvostetuimmilla näyttelijöillä. Serranoissa näkyy myös junioripuoli olevan päärooleissa samaa tasoa kuin vaikkapa Salkkareihin onnenkantamoisena saatu Jasper Pääkkönen.

Katsojalle entuudestaan tuttujen hahmojen farssi, kuten Laurel & Hardy, antaa rauhoittavan oivalluksen omasta paremmuudestaan. Ei sitä itse nyt sentään noin paljon elämässään kohella ja mokaile. Opettavaisuuttakin sarjassa on. Näyttelijähaastattelussa paljastui, että yhtenä tarkoituksena on pitää peiliä machokulttuuri -Espanjan edessä. Serranoissa ainoat tolkuissaan olevat hahmot ovat aikuiset naiset, miesten touhottaessa jalkapallon, ja kaveripiirin kaljoittelun yhteydessä syntyneiden tuhoon tuomittujen bisnesideoiden parissa, vailla minkäänlaista sivistystä. Sitä on vain sarjan kiintiöhomolla ja joskus vilahtavilla metroseksuaaleilla. Espanjaanhan tuo peili osoittaa, mutta heijastaa se monia täälläkin.

Suomen ja Espanjan välisiä kulttuurieroja on sarjasta hauska pongailla. Eleet ja emootiot ovat kuin liioiteltuja ja silti luontevia. Ventovieraita ihmisiä tavattaessa tervehditään parin sekunnin esittelyn jälkeen poskisuudelmin. Jos Suomessa riidan yhteydessä suututtaisiin kaverille kuin Serranoissa, kaikki yhteydenpito loppuisi vuodeksi - ehkä iäksi. Espanjassa voidaan tosielämässäkin leppyä huomiseksi. Suurperheen ja perheystävien lämmin yhteys liikuttaa meikäläisiä; Serranon perheeen aamiaishuoneessa on väkeä ja menoa kuin rautatieasemalla. Vain häissä tai nuorison bilettäessä poikkeuksellisesti rankemmin voi joku humaltua, vaikka muutoin viiniä ja olutta menee. Nuoret miehet eivät Espanjassa käytä yleisimpänä puheenaiheenaan edellistä lärvikänniään tai seuraavan suunnittelua, kuten meillä. Sitä ei edes mainita, ja vaivautunut viinahuumori puuttuu.

Baarin hygienia on ihan sitä ja tätä, tapasten ja kinkun (ne varpaat!) ollessa kuumalla tiskillä kärpästen saaliina yms. Ehkä sillä kuitenkin alleviivataan veljesten totaalista kyvyttömyyttä. Ammattikokin silmään nimittäin pistää että madridilaiset (!) toisen polven tavernalaiset eivät tajua viineistä mitään edes hyvää/pahaa -akselilla, Santi ei tajua miten äyriäisiä syödään, tavernassa ei ole tapaslistaa, veljekset eivät osaa valmistaa kahvia oikein, eivät tiedä että Madridissa on höyrykupu- ym. vaatimukset ruuanvalmistukseen, he eivät tajua että grillit käryävät, eivätkä edes tunne yhtään ammattikokkia, joka olisi puhelimessakin kertonut mitä voi tarjota ilman pihviruuan lupia (keitot, tortillat, lämpimät voileivät, Subway -patongit, flan -vanukkaat, vaikka raclette, ym.).

Olemme vakuuttuneita, että talo (tai kaksikin?) on olemassa. Kun nimittäin käsivarakamera seuraa oven avaajaa sisältä, näkyy ulkona toisinaan pieni tornitalo. Jos se olisi kuva tai muu lavaste, sitä pitäisi kameran tehdessä sivuttaisliikkeen siirtää sivu- ja pystysuuntaan hyvin tasaisesti samaan suuntaan, ja huomattavasti enemmän kuin kamera liikkuu (milloin mitenkin sattuu liikkumaan). Emme jaksa uskoa että lavastaja vaivautuisi pikkurahan hupituotannossa moiseen erittäin vaikeasti järjestettävään juttuun. Jos siis talo on lavaste, sen piha ei ainakaan ole sisällä. Moka- yms. pätkissä näkyy että kuvausryhmällä on joskus ahdasta. Jos olohuoneessa ei olisi kaikkia seiniä, näin ei olisi.

Ja jos Madridissa EI ole Serrano -tavernaa, ovat paikalliset yrittäjät idiootteja (gillipoyas). Muistakaapa miten on käynyt Amelie -baarin liikevaihdolle ja Da Vinci -paikoille. Eipä tarvitsisi sisustusta miettiä eikä kaksoisolentojakaan tiskin taa hommailla. Sopivat perhevalokuvat vaan seinille. Sarja on suosittu Serbiasta Suomeen ja espanjalaisillekin se olisi ihan pakkokäynti. Ei - faneille se olisi normaali taverna, ja sellaisetkin elävät.

Jaa, pitääpä taas valmistaa espressokahvit ja kaivaa Lidlin Chorizo -makkara kaapista, jotta pääsee digiboksin edessä tunnelmaan. Iberico -kinkkuakin saa vain ostamalla koko sianjalan varpaineen. Se olisi jo liikaa. Vaimo on kaipaillut sitä Lucian einessalaattia, mutta eipä raukka saa ennen ensi Kanarian -matkaa. Onneksi osaan tehdä churroja.

On usein naureskeltu, ettei saippuasarjoissa puhelinten akku koskaan lopu, autoja ei tarvitse lukita eikä kukaan käy vessassa. No nyt se puute on todellakin korjattu.

[RealMadrid]

Hieno "artikkeli"

Ärh, menitkin puhumaan chorizoista ja muista kinkuista ja makkaroista... kun niitä on mahdoton saada käsiinsä täällä Suomessa(myydäänkö LIDLissä chorizoa ?)

[Daevos]

Heh, hieno kirjoitelma on

[kkiljun]

Hieno kirjoitelma. Lidlistähän saa myös serrano-kinkkua.

[katte]

Hieno artikkeli vai mikä kannanotto onkaan ;D Tosi mielenkiintonen. (oletko ikinä ajatellut toimittajan uraa?)

Fantasiajaksossa päähenkilöt pukeutuvat siittiöiksi ja munasoluiksi.

Siis onko tuommoinenkin vai onko tuo vain yleistämistä? Jos tuo on joku Serrano-jakso niin mikä niistä? :'D

[kkiljun]

Hieno artikkeli vai mikä kannanotto onkaan ;D Tosi mielenkiintonen. (oletko ikinä ajatellut toimittajan uraa?)

Fantasiajaksossa päähenkilöt pukeutuvat siittiöiksi ja munasoluiksi.

Siis onko tuommoinenkin vai onko tuo vain yleistämistä? Jos tuo on joku Serrano-jakso niin mikä niistä? :'D

Muistaakseni jakso 23.

[katte]

Hieno artikkeli vai mikä kannanotto onkaan ;D Tosi mielenkiintonen. (oletko ikinä ajatellut toimittajan uraa?)

Fantasiajaksossa päähenkilöt pukeutuvat siittiöiksi ja munasoluiksi.

Siis onko tuommoinenkin vai onko tuo vain yleistämistä? Jos tuo on joku Serrano-jakso niin mikä niistä? :'D

Muistaakseni jakso 23.

Okei, kiitti

[JCK]

Kiitos tästä esseestä, Proffa! Erittäin asiantuntevasti kirjoitettu!

[Proffa]

Juu, "serranokinkkua" saa Lidlistä, mutta se on näköisruokaa,
kuten ruokaloiden pastan kera tarjottava "parmesan",
joka ei ole Parmigiania, tai "sahrami",
joka ei ole edes samasta kasvista.

Lidlin serrano ei ole edes verrattavissa halvimpiin hötöisiin "karjalanpiirakoihin" jättipusseissa,
joita myydään samoissa kaupoissa kuin yksittäin ostettavia Fazereita.

Lidlin serrano on totaalisen hirveää.
Heti kun pussin avaa, viiltää jokin voimakas säilytyskemikaali nenään. Voi verrata liottamattomaan lipeäkalaan. Madre de Dios!

Emme pystyneet syömään Lidl -serranoa edes väkisin yrittämällä. Viikon nälässä pidetty labradorinnoutaja voisi langeta maistamaan. Hyeenakin miettisi kahdesti.

Koska kyseessä oli kaksi pussia eri aikoina ja kummassakin sama kemikaalivika, en kehota kokeilemaan.
Paitsi... jos olette poroisäntiä, ehkä voitte karkottaa ahmoja Lidlin serranolla. Nippusiteellä vaan sarviin kiinni.

Taitaisi Lidlin olla aika vaihtaa kinkkutoimittajaa.
Mustat oliivitkin (serranotapas) muuten ovat siellä kuin mauttomia vahapalloja... mayormente...

[RealMadrid]

Juu, "serranokinkkua" saa Lidlistä, mutta se on näköisruokaa,
kuten ruokaloiden pastan kera tarjottava "parmesan",
joka ei ole Parmigiania, tai "sahrami",
joka ei ole edes samasta kasvista.

Lidlin serrano ei ole edes verrattavissa halvimpiin hötöisiin "karjalanpiirakoihin" jättipusseissa,
joita myydään samoissa kaupoissa kuin yksittäin ostettavia Fazereita.

Lidlin serrano on totaalisen hirveää.
Heti kun pussin avaa, viiltää jokin voimakas säilytyskemikaali nenään. Voi verrata liottamattomaan lipeäkalaan. Madre de Dios!

Emme pystyneet syömään Lidl -serranoa edes väkisin yrittämällä. Viikon nälässä pidetty labradorinnoutaja voisi langeta maistamaan. Hyeenakin miettisi kahdesti.

Koska kyseessä oli kaksi pussia eri aikoina ja kummassakin sama kemikaalivika, en kehota kokeilemaan.
Paitsi... jos olette poroisäntiä, ehkä voitte karkottaa ahmoja Lidlin serranolla. Nippusiteellä vaan sarviin kiinni.

Taitaisi Lidlin olla aika vaihtaa kinkkutoimittajaa.
Mustat oliivitkin (serranotapas) muuten ovat siellä kuin mauttomia vahapalloja... mayormente...

Ai niin sitä muoviläpysköjen välissä olevaa?
Jotai hianon nimistä ja siihen sitten jääkin...

[Handee]

Hieno essee kyllä oli, oli ihan hauskakin lukea.

[Proffa]

Tulin ajatelleeksi että tuo niin aina esillä oleva kakkausteema Serrano -sarjassa ei taida olla pelkästään käsikirjoittajaryhmän omaa kummallisuutta.

Se liittyy espanjalaisten tapoihin ja arvomaailmaan, ainakin siltä se suomalaisesta näyttää.

Kaikkihan tietävät nuo Etelä- Euroopan jouluiset seimiasetelmat joita Fransiskus Assisilainen alkoi ensimmäisenä tehdä. Niitä on jouluna hitto joka paikassa siellä.

Me näimme kerran Espanjassa suuren hienon hotellin seimidioraamassa jotain tooosi outoa. Emme olleet uskoa silmiämme, vaikka se siellä olikin. Myöhempi selvittely paljasti että espanjalaiset lisäilevät seimiinsä useinkin tällaista tosi erikoista. Siis Jeesuslapsiseimeen

Tämmöisiä:
http://img.stern.de/_content/57/87/5787 ... 00_500.jpg

Teema jatkuu katutaiteessa.
Ihmispatsas Espanjasta:

http://personal.telefonica.terra.es/web ... aganer.jpg

Tämmöistä kun teette Suomessa...

Ja jos ette usko jutun olevan olennaista, tässä linkki kylän järjestämään joulukuvaelmaan, jossa pukeudutaan porukalla paimeniksi yms. :

http://socovos.wordpress.com/2007/01/04 ... e-socovos/

(Belen? Missä olen kuullut tämän nimen? )

Meillä Suomessa on tämä televisioitava Via Crucis -kuvaelma Helsingin keskustassa. Menkääpä ensi kerralla mukaan elävöittämään sitä...

Ja Wiki kertoo tarkemmin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Caganer

Patsaita tehdään julkkiksista kuninkaallisia ja paavia myöten. Serrano -fanituotteina ne olisivat aiheeseen sopivampia...

[Kolmen kopla]

Hieno kirjoitelma. Lidlistähän saa myös serrano-kinkkua.

Miettikää, jos Santi tulisi Suomeen ja näkisi Lidlistä ostettua serrano-kinkkua. Se sais varmaan jonkun kohtauksen.

[MyChem]

Todella pitkä, ja mahtava essee

Serranokinkkua Suomeen!

[Glaymore]

Pitkä ja mahtava essee.. Harmittaa vaan kun normaaleissa ruokakaupoissa ei myydä mitään churroja, kunnon serrano kinkkua yms.