Kirjoittaja Teté92 » La Kesä 29, 2013 3:20
(Vau, aivan mielettomän hyviä juttuja olette kyllä kirjoittaneet!:D)
Metro jyrisiteli unettavaa tahtiaan kohdi Madridia. Ympärillani oli paljon ihmisiä. En tiennyt missä oli se asema, jolla olisi pitänyt poistua. Pysäys. Nousin konemaisesti laukkuani pyörtellen. "Amanda Castell, olet onnistunut jäämään pois oikealla asemalla". jupisin äänettömästi itselleni, ja lähdin työntymään matkalaukkuineni kapeisiin portaisiin. Portaat ylös. Toiset alas. Ja taas näin edessäni portaat. Ja niiden huipussa kurkisti kirkas päivänpaiste vastaan ja kadunpätkä näytti nauravan keskipäivän lämmössä. Lähdin nousemaan ylöspäin, ja putkahdin löopulta kadulle, jka oli siistin näköinen. Lähdin kävelemään, ja ohitsen meni non 9-vuotias poika sanomalehti kädessään. Huomasin, että pojan taskusta putosi viiden euron seteli. Emmin. Sisiliassa seteli olisi palautettu omistajalleen, niinkuin varmaan täälläkin olisi pitänyt tehdä. Otin rahan, ja kiiruhdin pojan jälkeen.
"Anteeksi, pudotit tämän", puhisin, ja ojensin setelin pojalle. Tämä katsoi minua hämmästyneenä, ja hymyili stten aurinkoisesti.
"Kiitos paljon, isä olisi raivostunut jos raha olisi hävinnyt". poika sanoi, ja katosi tummanvihreästä portista sisään. Luin nimen postilaatikosta. Olin perillä.
Talo oli pimeänä kun saavuin. En ruvennut elämöimään vaan aloin katsella paikkaa jossa nukkua. Autotalli. Tietystikin lukossa.
Tikkaat. Hetken harkitsin kiipeäväni sisälle, mutta muistin, että minua voitaisiin pitää varkaana. Äkkiä tajusin, että takaovi ei ollut lukossa. Luikahdin sisään. Keittiö. Äkkiä portaat natisivat, ja noin 12-vuotias, pitkätukkainen tyttö tuli keittiöön. Astuin rohkeasti esiin varjoista, ja yskäisin.
"Öö.. Hei, olen Amanda. Etsin serkkuani Tetéä." sopersin. Tyttö ei vastannut, tuijotti vain.
"AMANDA"! Teté kiljaisi, sillä hänhän se tietysti oli.
Halasin serkkuani, ja hän alkoi kerätä matkalaukkujani, jotka olvat lennähtäneet tuolilta aikmoisella kolinalla lattialle. Taas portaissa kopisi, ja nyt tulija oli tukevahko, kaljuuntuva mies. Hän tuijotti minua kuin aavetta, ja huudahti sitten hämmästyneenä tönäisten oven kiinni ja läimäyttäen valot huoneeseen.
"Hiiskatti sentään Teté, mitä sinä täällä pimeäsä teet? Ja mistä nämä laukut tulivat? mies alkoi motkottaa, vaikka loppu olikin lähinnä hämmentynyttä mutinaa.
"Ne ovat minun, sinä taidat olla Diego, Teté-serkun isäpuoli"? inahdin.
Taas portaissa kopisi, ja ennekuin tajusinkaan, olin joutunut keskelle karuselliä. Ihmisiä tuli ja meni, huudeltiin, hälistiin, tervehdittin ja hössötettiin. Vihdoin karuselli tuntui pysähtyvän, ja Lucía otti komennon, ja hätisti koko porukan takaisin nukkumaan.
"Eva, opasta Amanda tyttöjen huoneeseen", kuulin Diegon huhuilevan makuuhuoneen ovelta, ja Tetén isosisko otti minua kädestä, ja luotsasi meidät kirjavaan huoneeseen, jossa Teté jo oli tavaroitteni kanssa.
---------------
Seuraavana päivänä istuin koulun käytävällä, ja odotin Tetéä tulevaksi. En ollut jaksanut liittyä Serranojen aamuhälinään, vaan olin hyänhuomenen ja pakollisten tervedydsten jälkeen livahtanut ulos muutama pussista napattu churro eväänäni. Lpoettelin yksityisen aamiaseni, ja lähdin etsimään WC:tä, sillä halusin vielä harjata hiukseni ennen tuntia. Matkani kuitenkin keskeytyi kun kuulin portaiden kohdalla lasten ääniä, ja vetäydyin syrjemmälle kun näin kiltin näköisen naisen ohjaavan luokkaa luokkahuoneeseen. Ovi sulkeutui. Curro oli nähnyt minut, katsonut hiukan kysyvästi.
Kohautin harteitani, ja palasin luokkaan tekemättä jo kerran harjatuille hiuksilleni mitään. Luokan ovi oli kiinni, mutta koputin, ja astuin sisälle, ja lastuin sisään.
"Hei, olen Amanda Castell." aloitin kömpelösti, ja menin opettajan osoittamalle paikalle. Tukeva poika takanani ilmeili äänettömästi toiselle pojalle, joka virnisti, ja nyökkäsi. Viereisellä penkillä istui tyttö, joka oli kaunis, muuta hänen ilmeensä oli epäystävällinen. Käytävän toisella puolella Teté nousi menemään luokan eteen laskemaan laskua. Ohimennen hän tipautti pöydälleni paperinpalan. Avasin sen pulpetin alla.
"Onko kaikki hyvin, söit churroja, vaikket pidä niistä"?
Kirjoitin hätäisen vastauksen, ja mietin miten saisin lapun Tetélle. Oli tasan yksi vaihtoehto, vaikkei se onnistuisikaan. Teeskentelin, että kynäni putosi juuri, kun mustatukkainen tyttö kääntyi istuakseen. Tiesin, että silmälasipäsen tytön nimi oli Yolanda, silla opettaja oli kutsunut häntä sillä nimellä. Kosketin kengänkärjelläni hänen nilkkaansa, ja näytin lappua. Yolanda taisi ymmärtää, vaikka katselikin minua ja Tetéä hiukan kummeksuen.
"Kiitos Yolanda", henkäisin.
"Ei sitä nimeä tarvitse käyttää, pelkkä Yolí rittää", hän sanoi ujosti, ja istahti. Huomasin, että tukeva poika tuijotti minua.
"Mitä, oliko asiaa"? tuhahdin epäkohteliaasti.
----------
Välitunnilla sama poika pysäytti minut portaissa.
"Kuule hei mikä sulle tuli luokassa"?
Tetékin tuli paikalle, ja katsoi minua odottavasti.
"Boltsi näki kun söit churroja aamulla. Sunhan piti lopettaa churrojen syöntiä". Huokaisin.
"Anteeksi, en syö enää churroja. Minua on huolettanut siitälähtien kun tulin Santa Justaan. Olen ihastununt siihen argentiinalaiseen.. eh.. Valdanoon".
----
Seurasi hetken hiljaisuus, ja lähdimme kävelemään kohti ulko-ovea. Boltsiksi kutsuttu poika kurtisteli kulmiaan. Guille ja Teté eivät sanonent mitään. Vhdoin Teté pysäytti koko joukon koulun pihalle.
"Siis.. Mitä? VALDANOON"! Olin vähällä juosta tieheni.
"Shh.. älä huuda".. En halunnut kenenkään kuulevan asiasta. Teté katseli minua ymmärtäväisesti. Pojat olivat hävinneet johonkin.
Kuinka käy, kertooko Amanda tunteistaan? Entä mitä sanoo Valdano?
Se selviää ensikerralla.
Viimeksi muokannut
Teté92 päivämäärä Pe Elo 09, 2013 6:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Pahoin teet, jos kiität ja pahemmin, jos moitit sellaista asiaa, jota et hyvin ymmärrä. Nuhtele ystävääsi salaisuudessa. Kiitä häntä julkisesti. Puhu hitaasti. Ajattele nopeasti.