Eva ja Marcos-tarinani

Yleistä keskustelua sarjasta laidasta laitaan

Valvoja: zapoing

Jatkanko tarinan kirjoittamista?

Kyllä.
10
91%
Ihan sama...
1
9%
Et.
0
Ei ääniä
 
Ääniä yhteensä : 11

Eva ja Marcos-tarinani

ViestiKirjoittaja -Summer- » Ti Huhti 07, 2009 6:45

Eli ajattelin mäkin nyt sitten kirjoittaa tarinan tänne foorumille, Marcosista ja Evasta. Tää on mulle aika iso askel enkä sano varmaksi että kukaan pitää tästä tarinasta, mut haluaisin silti kuulla kommenttia tästä, koska en ole ennen tarinoitani kenellekään näyttänyt :)

Ja tota, oon huono tarinoiden aluissa, toivottavasti kukaan ei tuomitse mua sen takia :s

Tää tarina lähtee siis aikas Serranoiden alusta :)

OSA 1

"Huomenta, Eva", Marcos hymyili jännittäen ja rapsuttaen ohimoaan hämillään tavatessaan siskopuolensa yläkerran aulassa.
"Huomenta vaan", Eva vastasi vienosti hymyillen. Hänen kätensä hikosivat ja hengityksensä salpautui kun hän näki Marcosin. Tämä oli juuri ajanut parran, käynyt eilen parturissa ja laittanut ylleen siistit vaatteet. "Oletpa komea tänään", tyttö henkäisi katsoen lakattuja varpaankynsiään. Hän sipsutti alakertaan pureskellen juuri manikyyrissä käyneitä kynsiään hermostuneena.

"Huomenta, sisko!" Guille karjaisi keittiössä röyhtäisten kovaäänisesti. Diego läppäisi tälle väsyneesti korvatillikan ja toivotti Evalle huomenia. Eva hymyili miehille hämmentyneenä vastaukseksi. Hän nappasi nopeasti korista itselleen omenan äitinsä tuijottaessa kysyvästi. "Afri odottaa", tytär selitti hieman hätääntyneenä, kääntäen Luciaan anovan katseen. Lucia nyökkäsi naurahtaen, vaikka ei täysin hyväksynytkään selitystä. Hän vilkaisi Diegoa silmälasiensa alta hymyillen hullunkurisesti ja Diego yritti nyökätä vakavana. Hän kuitenkin hörähti nauruun epäonnistuen yrityksessään ja saaden Guillen oudoksuvan katseen osakseen. Lucia hymähti hihittäen, huusi yläkertaan pyytäen Tetéä ja Curroa heräämään ja muiskautti Guillelle ja Diegolle mojovat aamupusut. Guille kysyi isältään tahallaan oudon hölmistyneellä ja kiinnostuneella äänellä, missä tämän veli ja anoppi viipyivät tänä aamuna. Diego alkoi ihmeissään pohdiskella asiaa. Tajutessaan tilaisuuden koittaneen, Guille jätti omasta mielestään oksettavat kauramurot lautaselle ja livahti huomaamatta ulos ulko-ovesta. Diego jäi manaamaan tottelematonta poikaansa keittiöön, mutta pyöräytti lopulta silmiään, naurahtaen, kuitenkin.

Afri ja Eva kävelivät kouluun kaunista puistotietä pitkin. "No, kai kerroit Marcosille tunteistasi eilen?" Afri tiedusteli kikattaen, samalla kummallisen masentuneena.. "En mä pystynyt", Eva huokasi epätoivoisena eikä huomannut Afrin mielialanmuutosta. "Jos sä todella rakastat Marcosia, sun täytyy kertoa sille", Afri puuskahti ystävänsä epäröinnille. Samassa Teté viiletti ohi punaisella polkupyörällään. Eva katsoi silmät pyöreinä pikkusiskon napapaitaa ja selkeästi Diegon mittasääntöjen vastaista minihametta. "Elämä oli niin huoletonta ton ikäisenä", hän valitti seuratessaan siskonsa menoa. Afri totesi vakavan afrimaisesti: "Olisi nytkin, jos sä pystyisit päättämään. Menetätkö Marcosin pelkuruuden takia vai kerrotko tälle tunteistasi? Voit menettää Marcosin iäksi, jos olet nyt pelkuri. Eva hei: Sun täytyy päättää. Sun mahdollisuudet on nyt tai ei koskaan."


Seuraavassa osassa: Pystyykö Eva kertomaan Marcosille rakastavansa tätä? Mitä Afrin mielessä on sellaista, joka masentaa hänet yhtäkkiä, kun hän auttaa ystäväänsä tämän ongelmissa?

//Hei ihan totta, kommenttia olisi ihana kuulla :)
Ajattelin laittaa uusia osia päivittäin mut ootan ensin kommenttia tuosta ekasta osasta... :)
Kuva
It's a hard thing faking a smile when I feel like I'm falling apart inside.
-Summer-
Diego Serrano
 
Viestit: 1715
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 4:19

ViestiKirjoittaja kkiljun » To Huhti 09, 2009 7:10

hyvältä kuulostaa jatka vain.
Banneri, joka rikkoi SPK -foorumin mittasääntöjä, poistettu Operatiivisen ylläpidon toimesta!
Myös toinen poistettu, merkkirajan takia.
Myös kolmas poistettu, merkkirajan takia.

LOS SERRANOS- HASTA SIEMPRE
Avatar
kkiljun
Kirjastodiego
 
Viestit: 8010
Liittynyt: Ma Marras 26, 2007 5:15
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja minnati » To Huhti 09, 2009 9:19

tosi hyvä!! jatka vain.. :''D
Kuva
Kuva

There is no psychiatrist in the world like a dog licking your face.
Avatar
minnati
TuplaDiego
 
Viestit: 2132
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 5:51
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja -Summer- » Pe Huhti 10, 2009 5:17

Oi kiitos kommenteista! :)
Jatkan sitä tässä lähipäivinä, kunhan ehdin, on vähän kaikennäköistä muuta tässä juuri nyt :>
Mutta oon kehitelllyt tähän muutaman osan ja kirjoitan ne nettiin sitten kun ehdin, todennäköisesti sunnuntaina ;)
Kuva
It's a hard thing faking a smile when I feel like I'm falling apart inside.
-Summer-
Diego Serrano
 
Viestit: 1715
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 4:19

ViestiKirjoittaja -Summer- » Su Huhti 12, 2009 3:34

OSA 2

"Marcos, mulla on asiaa", Eva huudahti pelokkaasti huoneestaan lähes tyhjään taloon, tietämättä missä Marcos on. Juuri sinä iltana Serranojen talossa olivat vain perheen kaksi vanhinta lasta. Lucia korjasi kokeita koululla, Diegolla oli iltavuoro tavernassa, Curro oli kylässä kaverinsa luona ja Teté ja Guille olivat ystäviensä kanssa pelihallilla. "Mä oon suihkussa, sano joskus myöhemmin", Marcos karjaisi kylpyhuoneesta. Eva peitti käsillään kasvonsa ja hengitti syvään. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus... Hän soitti Afrille ja pyysi tältä muutamia neuvoja. "No, oo luonnollinen ja rehellinen, ei mitään runoilua. Mulla on oikeesti omiakin ongelmia, en jaksa neuvoa sua koko aikaa!" kuului tytön vihainen vastaus ja sen jälkeen julmat piippaukset, jotka kertoivat African laittaneen puhelun poikki. Eva kaatui epätoivoisena sängylleen makaamaan ja huokasi syvään. Sitten hän kuitenkin kuuli kaunista kitaransoittoa ja meni katsomaan poikien huoneen ovelle hymyillen. Marcos lauloi olevansa rakastunut ja kaikesta ihanasta siihen liityvästä. "Oletko oikeasti rakastunut?" Eva kysäisi ujosti. "Olen", Marcos naurahti vilkaisten pöydällä lojuvaa kuvaa entisistä ja nykyisistäkin kavereistaan. Hänen katseensa kohdistui kuvassa kuitenkin yhteen henkilöön...

"Marcos?" Afri kysyi nopeasti, kuin peläten että poika löisi hänelle luurin korvaan. "Moi", Marcos vastasi henkeään oudosti pidättäen. "Tuu heti meille, mulla on tärkeetä asiaa", Afri puuskahti turhautuneesti. "Okei", Marcos lupasi hiukan kummissaan. "Moi", molemmat sanoivat yhteen ääneen purskahtaen nauruun mutta kuitenkin lopettaen nopeasti puhelun.

"Sä varmasti tiedät, mistä mä halusin puhua", Afri totesi katsoen Marcosta rakastuneesti silmiin. "Toivon tietäväni", poika naurahti jännittyneenä. "No, asiahan on niin, että... Me ollaan rakastuneita toisiimme, molemmat?" Afri kysyi samalla hermostuneena nieleskellen. "Joo, niin, mut me molemmat tiedetään ettei siitä voi mitään tulla", Marcos huokasi katsoen Africaa anteeksipyytävästi. "Niin, ei tietenkään, se tunne menee varmaan ihan pian ohi", Afri vastasi kohauttaen olkapäitään. "Me ollaan aina oltu kuin sisko ja veli, joten..." Marcos naurahti katsoen kuitenkin onnellisena Afria. Pian syntyi kuitenkin kiusallinen hiljaisuus ja rakastuneiden katseet kohtasivat. Marcos halasi Afria kaverillisesti ja lähti ulos ovesta. Afri pohti asiaa hetken ja syöksähti Marcosin perään. Hän saavutti tämän hissin edessä odottelemassa. Tyttö tarttui heti Marcosin käteen ja veti tämän takaisin kotiinsa. Kun he pääsivät sisälle, Afri suuteli Marcosia pitkään ja intohimoisesti. Marcos suuteli hämmentyneenä mutta onnensa kukkuroilla takaisin...

Seuraavassa osassa: Mitä Marcosin ja African välillä tapahtuu seuraavaksi? Entä mitä Raul ajattelee asiasta? Onko African ja Evan ystävyys mennyttä?
Viimeksi muokannut -Summer- päivämäärä Ma Huhti 13, 2009 12:15, muokattu yhteensä 1 kerran
Kuva
It's a hard thing faking a smile when I feel like I'm falling apart inside.
-Summer-
Diego Serrano
 
Viestit: 1715
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 4:19

ViestiKirjoittaja it's me » Su Huhti 12, 2009 10:28

hyvää on, jatka vaan
it's me
KvarttiDiego
 
Viestit: 4279
Liittynyt: Su Tammi 27, 2008 8:53
Paikkakunta: Huittinen

ViestiKirjoittaja Mogambo4life » Su Huhti 12, 2009 10:36

Tää on aika hyvä ,jatka vaan 8)
Kuva
Kuva
Kuva
Avatar
Mogambo4life
SUPERDIEGO
 
Viestit: 14023
Liittynyt: To Helmi 21, 2008 12:26
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja -Summer- » Ma Huhti 13, 2009 12:14

Kiitos taas kommenteista :)

OSA 3

"Tämä on hullua", Marcos ärähti pukiessaan takkia ylleen Afrin katsoessa. "Miten niin? Miksi me ei saatais olla yhdessä? Raulin takia? Evan takia?" tyttö huokasi väsyneesti vetäen sukkia jalkaansa sängyn reunalla. "Miten Eva tähän liittyy?" Marcos kysyi silmät kauhusta pyöristyen. Afri alkoi tuijottaa nolona ulos ikkunasta. Marcos kuitenkin meni tytön luo ja tarttui tätä olkapäistä lujasti. "Eva on todella rakastunut suhun", Afri tunnusti katsoem Marcosia lämpimästi. "Mitä? Melkein sukurutsaa! Tai siis... Ei se käy. Ei vaan käy. Mä oon ollu jo pitkään rakastunut Evaan. Mut Eva ei... sillä oli omat poikaystävät, milloin kukakin, ei sitä kiinnostanut. Se on ihana sisko, mut ei muuta... kai. Sua mä taas rakastan, enemmän kyllä kaverillisesti, mut silti. Evaakin rakastan kovasti, vieläkin, mut ei siitä varmaan tulisi mitään, mehän asutaan samassa talossa. Ja kyllä Raul siitä varmaan toipuisi. Mut mä tarvitsen aikaa, tää on niin vaik..." Marcos selosti, mutta hänen lauseensa keskeytyi African suudellessa häntä. "Hei Marcos: Sä oot sinkku ja mä jätän Raulin", Afri kihersi hymyillen, veti Marcosin vierelleen ja suuteli tätä vielä kerran. Sitten hän hipsi korot kopisten ja nauraen ulos ovesta. Marcos ryntäsi Afrin perään ja ohitti tämän juosten, hymyillen, muttei silti aidosti onnellisena.

"Hitto, Raul!" Marcos karjaisi pidellen silmäänsä. "Sääntö on, että kavereiden tyttöihin ei kosketa! Sä oot törkee!" Raul raivosi elehtien samalla käsillään. "Raul hei, ota ihan iisisti. Mä rakastan Afria. Rakastan, vaikka en oo ihan varma vieläkään kaikista tunteistani. "Okei, selitys hyväksytty", Raul myhäili, kuitenkin aikas onnettomana, halaten Marcosia.

"Kerroin äsken Marcosille tunteistani, mut se sano et se on varattu! Mitä mä teen?" Eva vaikeroi itkien maskarat poskillaan. Afri nousi viileästi seisomaan, otti Evaan katsekontaktin ja kertoi ilkeän itsevarmasti: "Sanoin et sun pitäis olla nopeampi. Nykyisin Marcos on mun."


Seuraavassa osassa: Riemuitsiko Afri ilman syytä? Mitä Eva tekee? Selviääkö Marcos vaikeasta tilanteestaan ilman kenenkään kyyneleitä?
Kuva
It's a hard thing faking a smile when I feel like I'm falling apart inside.
-Summer-
Diego Serrano
 
Viestit: 1715
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 4:19

ViestiKirjoittaja Serranno » Ti Huhti 21, 2009 6:36

Luin kaikki kolme osaa, ja kannatan jatkamista =) Hyvin mielenkiintoinen tarina =)
Avatar
Serranno
Chuky Salas
 
Viestit: 28
Liittynyt: Su Huhti 19, 2009 5:18

ViestiKirjoittaja -Summer- » Pe Huhti 24, 2009 4:33

Jatkan kun ehdin eli huomenna varmaan.

Kiitos kommenteista. Mulla on tällainen aika persoonallinen kirjoitustyyli-mun tarinat perustuu aina jotenkin romantiikkaan ja kirjoitustyyli on ei sellainen niin tarkka, vaan se tarinat syntyy vaan siitä juonesta ja joistain yksityiskohdista.

Mut tosiaan, pian tulee seuraava osa. Saa nähdä mitä siihen ideoin... ;)
-Summer-
Diego Serrano
 
Viestit: 1715
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 4:19

ViestiKirjoittaja minnati » Pe Huhti 24, 2009 4:36

tää on tosi hyvä..
:D
Kuva
Kuva

There is no psychiatrist in the world like a dog licking your face.
Avatar
minnati
TuplaDiego
 
Viestit: 2132
Liittynyt: La Maalis 14, 2009 5:51
Paikkakunta: Jyväskylä

ViestiKirjoittaja kkiljun » Pe Huhti 24, 2009 7:15

En oo ehtiny vielä äänestää, mutta jatka ihmeessä. Kiitos kolmoisdraama tossa tulossa.
Banneri, joka rikkoi SPK -foorumin mittasääntöjä, poistettu Operatiivisen ylläpidon toimesta!
Myös toinen poistettu, merkkirajan takia.
Myös kolmas poistettu, merkkirajan takia.

LOS SERRANOS- HASTA SIEMPRE
Avatar
kkiljun
Kirjastodiego
 
Viestit: 8010
Liittynyt: Ma Marras 26, 2007 5:15
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja -Summer- » Ke Huhti 29, 2009 2:03

kkiljun kirjoitti:En oo ehtiny vielä äänestää, mutta jatka ihmeessä. Kiitos kolmoisdraama tossa tulossa.

Rakastan kolmoisdraamoja :D

OSA 4

"Afri, tästä ei vaan tuu mitään. Ei ikinä, meidät on tuomittu olemaan pelkkiä kavereita. Eli ollaan vaan kavereita!" Marcos selitti otsaansa rypistäen, tuijottaen Afria hämmentyneenä. He seisoivat koulun käytävällä Evan vakoillessa heitä kulman takaa. "Häivy!" Afri tiuskaisi katsoen Evaa tuimasti. "Okei, sopii mulle", Marcos naurahti ilmeisesti omasta mielestään kovinkin hauskasti. Africa kuitenkin keskeytti pojan matkan heti alussa. "Mitä hittoa sä meinaat? Kuule, useimmille miehille on vaan yks nainen tässä maailmassa. Sulla olis valita kahdesta tai useammasta, mut ei herralle kelpaa", Afri kivahti ivallisesti. "Joo, Marcos, toi Silvia syö sut melkein silmillään!" Raul karjaisi tekopirteänä astellessaan ohi. "Idiootti", Marcos mutisi jatkaen: "Siitähän tässä kiikastaakin! Mä oon tehnyt päätöksen."

"Haloo? Kuule jätkä, sä et kohtele mun Afria noin! Ensin otat ja sitten jätät, ei tainnut kelvata. Mitäs sanoisit jos mä menisin suutelemaan Evaa, tosta noin vaan?" Raul karjui puhelimeen heti Marcosin avattua sen. "Mitä? Mitä Evasta?" Marcos parahti kauhuissaan tunkien churron suuhunsa ja istuen pöydän ääreen. "Ai... Sä et tiennyt..." Raul puuskahti väsyneesti laittaen puhelimen kiinni. Marcos näytti Guillen selälle kieltään lyöden tätä aivan yllättäen selkään. "Mitäs nyt?" Guille kummasteli guillemaisesti. "Eipä tässä mitään", Marcos vältti vaikean kysymyksen.

"Missä Teté on? Yolillako?" Marcos tiedusteli avatessaan tyttöjen huoneen oven hymyillen. Eva nyökkäsi hymyillen ja purren hermostuneena huultaan. "Kuule, Marcos..." hän aloitti. "Mä tiedän jo. Raul lipsautti sen ja Afrikin oikeestaan", Marcos puuskahti. "Nirhaan ne idiootit!" Eva kiljui Marcosin laittaessa ovea kiinni. Poika istahti Evan sängylle aivan uupuneena kaikesta. "Se oli monta kuukautta, se sama tunne... Melkein jo luovutin. Tai no, mä luovutin, kun Afri... No, ihan sama se nyt on. Mut kaikki muut tiesi. En tiedä miten, mummi kai levitti juorua. Afri, Raul, äiti, isä, Diego, Teté, Guille, Curro, Ruth... Tää lista ei taida päättyä Rumaan Bettyyn mennessä", Eva hihitti apeana. "Ehkä sun ei pidä luovuttaa? Ehkä sun tai mun ei enää tarvi salata meidän tunteita?" Marcos "kysäisi" hieman huvittuneena. "Mitä? Älä jaksa. Oot Afrin kanssa", Eva totesi aina yhtä järkevästi. "En oo enää", Marcos totesi halaten Evaa ja antaen tälle hellän suukon päälaelle. Eva piti tiukasti kiinni Marcosin kädestä pitkään, kunnes joku avasi hitaasti oven. Eva työnsi Marcosin nopeasti vaatekaappinsa heittäen tälle vielä ilmaan lentosuukon.


Seuraavassa osassa: Mitä Africalle ja Raulille kuuluu? Kestääkö Evan ja Marcosin rakkaus?
Viimeksi muokannut -Summer- päivämäärä Ke Huhti 29, 2009 6:05, muokattu yhteensä 1 kerran
-Summer-
Diego Serrano
 
Viestit: 1715
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 4:19

ViestiKirjoittaja Pauu » Ke Huhti 29, 2009 4:14

Tämä on oikein mielenkiintoinen tarina, odotan innolla jatkoa! :)
Avatar
Pauu
TuplaDiego
 
Viestit: 2751
Liittynyt: Ma Kesä 30, 2008 1:28

ViestiKirjoittaja -Summer- » Pe Touko 01, 2009 9:35

OSA 5

"Eva, mitäs sinulle kuuluu?" Carmen-mummi kysyi astuen ovesta sisään. "Eipä tässä mitään erikoista", Eva yritti selittää. Hän ei itsekään tiennyt, miksi koitti salata asiaa-kaikkin perheenjäsenet olivat jo etukäteen hyväksyneet Marcosin ja Evan mahdollisen tulevan seurustelun. Mummi kuitenkin katsoi Evaa pitkään uteliaasti ja silloin tämän oli pakko kiljaista: "Mummi, me seurustellaan Marcosin kanssa!!!"

"Afri, tota, meillä olis varmaan jotain puhuttavaa..." Raul mutisi tarttuessaan Africaa kädestä ja vetäen hänet sivuun koulun ruuhkaiselta käytävältä. "No?" Afri kysyi, esittäen välinpitämätöntä ja coolia. "Tota... sä, no, se sun ja Ma-arcosin juttu taisi olla ohi jo alkaessaan... Eihän mun varmaan pitäis kysyä, mut rakastan sua niin valtavasti, et en jaksa menettää toivoa yhteenpaluusta. En tiedä, Africa, mitä sun päässä liikkuu, mutta mä mietin enimmäkseen sua kokoajan. En pysty ikinä unohtamaan sua ja tuun aina rakastamaan sua, mut jos sä et tunne samoin..." poika selitti epäselvästi raapien päätään. Silloin Afri kietoi kätensä hänen kaulalleen ja suuteli häntä. Raul suuteli ihmeissään, mutta todella onnellisena takaisin.

"Mitä?! Vihdoinkin!" Africa kiljaisi huomatessaan hymyilevän parivaljakon koulun käytävällä. Tyttö kiskaisi jotakin blondia ihastuksissaan tuijottelevan Raulin turhautuneena mukaansa ja ryntäsi Evan luo. "Okei, Eva, mä olin sulle tosi ilkee. Mä... toimin tosi typerästi ja ajattelemattomasti. Toivottavasti annat mulle anteeks. Ja Marcos... sulta toivon samaa, koska mä toimin ihan typerästi", Afri selosti vakavana, katsoen molempia ystäviään. Nämä nyökkäsivät hymyillen. Sitten porukka lähti kävelemään kohti luokkaa. Samalla molemmat parit vilkaisivat toisiaan ja suutelivat onnellisina. Eva katsahti Marcosiin ja nähdessään nauravat kasvot hän veti pojan mukaansa.

"Ollaanko me nyt siis varmasti yhdessä? Tarviiko sitä salata? Miten isä otti sen? Täytyy katsoa, se on aika herkkä... Vai kerroitko edes sille?" Marcos kyseli hermostuneena heidän kävellessään kohti kotia. "Hei, liikaa kysymyksiä! No, me ollaan yhdessä. Ei tarvitse salata. No, vähän raskaammin Diego sen otti mut se hyväksyy sen, kun mä selitin sille", Eva naurahti. Marcos suukotti Evaa rakastuneena poskelle ja lähti hekottaen juoksemaan tyttöä karkuun.

Seuraavaksi: Miettikää itse kaikkia mahdollisia katastrofeja, niitä on tulossa ;)
Kuva
It's a hard thing faking a smile when I feel like I'm falling apart inside.
-Summer-
Diego Serrano
 
Viestit: 1715
Liittynyt: Ma Syys 01, 2008 4:19

Seuraava

Paluu Yleinen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron