Kirjoittaja -Summer- » Su Huhti 12, 2009 3:34
OSA 2
"Marcos, mulla on asiaa", Eva huudahti pelokkaasti huoneestaan lähes tyhjään taloon, tietämättä missä Marcos on. Juuri sinä iltana Serranojen talossa olivat vain perheen kaksi vanhinta lasta. Lucia korjasi kokeita koululla, Diegolla oli iltavuoro tavernassa, Curro oli kylässä kaverinsa luona ja Teté ja Guille olivat ystäviensä kanssa pelihallilla. "Mä oon suihkussa, sano joskus myöhemmin", Marcos karjaisi kylpyhuoneesta. Eva peitti käsillään kasvonsa ja hengitti syvään. Nyt olisi viimeinen mahdollisuus... Hän soitti Afrille ja pyysi tältä muutamia neuvoja. "No, oo luonnollinen ja rehellinen, ei mitään runoilua. Mulla on oikeesti omiakin ongelmia, en jaksa neuvoa sua koko aikaa!" kuului tytön vihainen vastaus ja sen jälkeen julmat piippaukset, jotka kertoivat African laittaneen puhelun poikki. Eva kaatui epätoivoisena sängylleen makaamaan ja huokasi syvään. Sitten hän kuitenkin kuuli kaunista kitaransoittoa ja meni katsomaan poikien huoneen ovelle hymyillen. Marcos lauloi olevansa rakastunut ja kaikesta ihanasta siihen liityvästä. "Oletko oikeasti rakastunut?" Eva kysäisi ujosti. "Olen", Marcos naurahti vilkaisten pöydällä lojuvaa kuvaa entisistä ja nykyisistäkin kavereistaan. Hänen katseensa kohdistui kuvassa kuitenkin yhteen henkilöön...
"Marcos?" Afri kysyi nopeasti, kuin peläten että poika löisi hänelle luurin korvaan. "Moi", Marcos vastasi henkeään oudosti pidättäen. "Tuu heti meille, mulla on tärkeetä asiaa", Afri puuskahti turhautuneesti. "Okei", Marcos lupasi hiukan kummissaan. "Moi", molemmat sanoivat yhteen ääneen purskahtaen nauruun mutta kuitenkin lopettaen nopeasti puhelun.
"Sä varmasti tiedät, mistä mä halusin puhua", Afri totesi katsoen Marcosta rakastuneesti silmiin. "Toivon tietäväni", poika naurahti jännittyneenä. "No, asiahan on niin, että... Me ollaan rakastuneita toisiimme, molemmat?" Afri kysyi samalla hermostuneena nieleskellen. "Joo, niin, mut me molemmat tiedetään ettei siitä voi mitään tulla", Marcos huokasi katsoen Africaa anteeksipyytävästi. "Niin, ei tietenkään, se tunne menee varmaan ihan pian ohi", Afri vastasi kohauttaen olkapäitään. "Me ollaan aina oltu kuin sisko ja veli, joten..." Marcos naurahti katsoen kuitenkin onnellisena Afria. Pian syntyi kuitenkin kiusallinen hiljaisuus ja rakastuneiden katseet kohtasivat. Marcos halasi Afria kaverillisesti ja lähti ulos ovesta. Afri pohti asiaa hetken ja syöksähti Marcosin perään. Hän saavutti tämän hissin edessä odottelemassa. Tyttö tarttui heti Marcosin käteen ja veti tämän takaisin kotiinsa. Kun he pääsivät sisälle, Afri suuteli Marcosia pitkään ja intohimoisesti. Marcos suuteli hämmentyneenä mutta onnensa kukkuroilla takaisin...
Seuraavassa osassa: Mitä Marcosin ja African välillä tapahtuu seuraavaksi? Entä mitä Raul ajattelee asiasta? Onko African ja Evan ystävyys mennyttä?
Viimeksi muokannut
-Summer- päivämäärä Ma Huhti 13, 2009 12:15, muokattu yhteensä 1 kerran
It's a hard thing faking a smile when I feel like I'm falling apart inside.