Serranoiden parhaimmat/hauskimmat/ihanimmat puolet

Yleistä keskustelua sarjasta laidasta laitaan

Valvoja: zapoing

Serranoiden parhaimmat/hauskimmat/ihanimmat puolet

ViestiKirjoittaja MariTere » Su Marras 08, 2009 1:58

Tän topicin idea olis, et kertoisitte Serranohahmojen parhaimpia/ihanimpia/hauskimpia puolia. Ja saatte ihan itse päättää keistä kerrotte, mut kiva ois tietty jos kertoisitte ainakin päähenkilöistä.

Diego Serrano
Santiago Serrano
Marcos Serrano
Lucía Capdevila Gómez
Eva Capdevila Gómez
María Teresa "Teté" Capdevila Gómez
Guillermo "Guille" Serrano
Fransisco "Curro" Serrano
Fructuoso "Fiti" Martínez


ja sit tietty saa kertoo sivuhenkilöistäki tai "melkein" päähenkilöistä, esim. África, Raul, Lourditas, Candela jne. =) Eli vaan arvostelisitte henkilöiden parhaimpia/hauskimpia/ihanimpia puolia :D

En tiedä onko topic tyhmä, mutta haluisin vaan saada tänne Serranopuolellekki jotai eloa vähä enemmä. xD
Kuva
Kuva
Avatar
MariTere
KvinttiDiego
 
Viestit: 9233
Liittynyt: La Tammi 12, 2008 4:34

ViestiKirjoittaja kkiljun » Su Marras 08, 2009 3:54

Kiva idea.
Aloitetaanpas Diegosta. Parasta diegossa on sen omanlainen ylihermostuneisuus. tarkotan että diegolla aina tullee vaikka vatsavaivoja jos jotain jännittävää tapahtuu. Diego "sodomisoi". diego on myös hauska kun on helposti fitin ja santin vietävissä. Muita hyviä puolia on että diego on aina varsinkin evaa ja teteä kohtaan välillä niin ulalla, kun ei oikein osaa niiden kanssa käyttäytä. Muutenkin diego on loistava selityksissään, vaikka curron kysyessä kuuluisia kysymyksiään Hauskuutta tuo tietysti Diegon "likainen mielikuvitus" kaikkine, mausteineen. Diego on myös ainakin lucian kansaa ihana. Huomaa selvästi että siinä oli kunnon huippupari.

Luciassa on hyvää se, että se tuo hyvää huumoria siinä että on kasvattamisperiatteiltaan niin erilainen kuin diego. Mutta hyvät kohdat on myös ne sit jos lucian pinna sit yhtäkkiä palaakin (esim. jakso 57).

Santi on kyllä hyvä äkkipikaisuudessaan ja samalla kumminkin diegon suhteen niin herkkä ja suojeleva. Lourditaksen kanssa santi toimii myös mainiosti.

Marcos on tietysti evan kanssa parhaimillaan. Raulin kanssa tapahtuvat sekoilut on myös ollut ihan hyviä. Marcos on sillä tavalla hyvä hahmo, että se on musiikin kautta todella herkkä. Mutta muttuu kyllä sarjan aikana aika paljon myös.

Eva on tietysti paras marcoksen kanssa ja silloin kun on mustasukkainen marcosista (jaksot 20-26, 33-34, 54). Muutenkin on ihana tommosena runotyttönä.

tetessä parasta on suhde guillen kanssa.

Guillessä on parasta se muutos mitä on sarjan aikana tapahtunut. Alkuaikojen kepposia tehneestä mafiososta tuli loppuvaiheessa asiallien ja kunnollinen miehenalku. teten akanssa yhteystyö käy myös hyvin.

Currossa on kyllä parasta se pikkulapsen naiivisuus ja kun se aina kysyy yllättäen diegolta arkaluontoisia kysymyksiä.

Fitissä parasta on se fitille luontainen hölmöys Ja tietysti omat sanat kuten "mayormente". hauska hahmo kaikkilla puolin.

otetaanpa tähän vielä doña carmen. Carmenissa on kyllä ollut parasta se millä tavoin suhden diegoon on muuttunut sarjan aikana. carmenin tietämättömyys asiosta on myös hauskoja, esim. jaksoissa 33-34, jossa se kuiskii lucialle että evalla ja marcoksella olis jotain meneillään, ja se olis ihan uus asia. Tai jakson 55 alku missä marcos, eva ja carmen kattelee telkkaria ja siitä tulee vaan parhaan kaverin kanssa pettämiseen liittyviä asioita ja carmen on ihan että kuka nyt tohon soittais.

No tässä kaikki tällä erää. Tulipa taas pitkää tekstiä
Banneri, joka rikkoi SPK -foorumin mittasääntöjä, poistettu Operatiivisen ylläpidon toimesta!
Myös toinen poistettu, merkkirajan takia.
Myös kolmas poistettu, merkkirajan takia.

LOS SERRANOS- HASTA SIEMPRE
Avatar
kkiljun
Kirjastodiego
 
Viestit: 8010
Liittynyt: Ma Marras 26, 2007 5:15
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Natalia-Fan » Su Marras 08, 2009 7:50

Lucíassa mielestäni parasta on, järkevyys! Hän on talon viisain. Miettikää nyt kun Diego ilman Lucíaa, ei hyvä! Hän oikoo aina kaikki väärinkäsitykset, varsinkin kaikki Diegoon liittyen. Hän on se järkevä henkilö ja täydentää Diegon huonoja puolia. Tykkään myös Lucíasta hirmuisesti äitinä. Ei anna esim. Tetélle mitään periksi vaikka Teté kuinka vinkuisi.


Diego; tää mies on niin hauska! :D Ei tiedä mitään sanoja ja merkityksiä, ei osaa kieliä, ja lähes kaikki tarvii selittää sataan kertaan, sama ku Santille, sukuvika(ko). Niinkun kkiljun sano, niin Diego on tosi hyvin Santin ja Fitin vietävissä, ja mun mielestä se on osittain huono puoli, ja ärsyttää mua tosi paljon, kun aikuinen mies ei pysty sanoon kahdelle tohelokaverilleen vastaan aina kun Fiti ja Santi väittää Lucían pettävän Diegoa joko Sergin tai Johnin tai koska kenenkin kanssa.. Mutta se tekee toisaalta Diegon roolista hauskan. Naisten kanssa Diego on aina tosi hidas, Fiti saa aina potkia persuksiin että edistyis vähän jossakin, ja sekin on hauskaa! Lapsien kanssa Diego on syntyny vessaharja kädessä, vaikka yrittäis jutella Lucían tyyliin, niin tää ei todellakaan onnistu, ja se vasta on Diegoa!


Santiago; Ihana veljessuhde Diegon kanssa, ne on kun kaks marjaa! Santin sähläilyt "Isän" taulun kanssa on parhaita. Santille Isä on kuin idoli, ja ihailen sitä. Tempperamenttia riittää suuntaan jos toiseen. Santin parhaita puolia on sen raivoisuus, ja sen roolissa se ainakin mun kohdalla toimii, mutta väärin päin, sillä alan aina nauraan kun Santi raivoo pää punasena. Rakastaa Lourditasta enemmän ku hullu puuroo. Ja rakkautta on aina ilo katella. Yks asia on myös sama kun Diegon kohdalla ja vielä pahempi, kun ei tajua mitään asioita ja kaikki tarvii vääntää rautalangasta. Se on hauska sukuvika : D


Marcos; Serranomaisuutta on tässä miehessä aika vähän joten sen takia Marcos mun mielestä poikkeaa vähän muista. Serranoiden kiltti poika Curron lisäks. Aina kun Raúl jotain tyhmää ehdottelee, niin Marcos ei kauheen innostunu oo ikinä. Mutta tässäkin taas sukuvika, ja johtuu ehkä vähän kaveripiiristäkin. Mutta on hyvin vietävissä, esimerkiks siinä kun ne aikoo rikkoo Raquelin entisen miehen auton jne. niin Raúl saa Marcosin siihen mukaan. Rakastan Marcosin kiltteyttä, sen herkkää kitaristi puolta. Marcos on aivan ihana kun se jaksaa väsätä päivät pitkät lauluja Evasta ja muutenkin kaikesta! Alusta asti se on huomattu että Marcos on tarkotettu Evalle, sillä ei Marcosilla hirveesti oo muita tyttöystäviä ollut.


Eva; Tykkään paljon Evan siitä puolesta, että hän on itsenäinen nainen. Ei sähläile mitään. Rakastaa myös siskoaan paljon. Ja on hyvä kaksikko Áfrican kanssa.


Teté; Söpö äidin tyttö. Ei mikään tyhmä! Tajuaa asioita enemmän kun Diego ja Santi yhteensä. Tykkään Yolin ja Tetén välisestä ystävyydestä. Ja Teté todellakin on rakastava hahmo, Yolinkin kanssa todella hyviä ystäviä, vaikka toisaalta Tetéstä ulkoapäin vois uskoo että valitsis kaverinsakin ulkonäön perusteella, mutta ei. Aika sinisilmäinen on poikien kanssa, ja se on harmillista! Ihana rakkaus Guillen kanssa, ja nekin on luotu toisillensa. Herkkää katsottavaa kun ikävöi äitiänsä, Lucían kanssa oli läheisiä ja totta kai äiti oli tärkeä.


Curro; Perheen pienin. Aina kun Diego ja Lucía yrittää puhua "jalkapallosta", Curro viisaana tajuaa että seksistähän ne puhuu. Curroa heitellään edes takas kuin räsynukkea, aina missä onkin, käsketään muualle. Curro on tosi söpö perheen pienin ja ihanaa nähdä kun Curro kaipaa vaan seuraa. Söpöö myös Currossa on sen kyseleminen ja mielenkiinto asioihin. Joskus Diego joutuu pahaan asemaan kun Curro kyselee.


Carmen; Heh, Carmen aina arvostelemassa ja vitsailemassa kaikkea. Hyvä isoäiti & äiti. Hauska anoppi Diegolle. Pitää hyvää henkeä yllä Serranoilla.


Ei jaksa kirjottaa enempää :D ;) Mutta hyvä aihe tää on!
Kuva
Avatar
Natalia-Fan
NataEresMiOtraVida
 
Viestit: 8529
Liittynyt: Ma Helmi 25, 2008 6:20
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Joyeux » To Marras 12, 2009 8:30

Diego
Diego, perheen pää, mitä Serranot olisivatkaan ilman tätä miestä, joka vihaa insestiä ja rakastaa vessaharjaa? Ikinä ennen en uskonut mustasukkaisuuden olevan näin hauskaa ja mahtavaa, mutta Serranot, ja erityisesti Diego, ovat muuttaneet käsitykseni. Hömelö ja hyväuskoinen herra. Diego on vaan niin... Diego!

Santi
Santi, ihana körmy! Ärsyyntyy helposti ja mukana useasti jotakin kättä pidenpää... Kamala tarve todistella kaikkea itsestään, otetaan esimerkkinä vaikka Santin naisasiat. Rakastaa veljeään, vaimoaan ja lastaan ja kaikkia läheisiään, vaikkei aina sitä osaakaan näyttää. Santin mukana olisimme menettäneet niin paljon...!

Fiti
Fiti, Äijätrion sähläävin osapuoli. Tarkoittaa aina hyvää. Todella hyväuskoinen kaveri, helposti vietävissä. Mahtava isä pojalleen. Mayormente!

Lucía
Lucía on aivan mahtava äitihahmo lapsille, ja rakastava vaimo Diegolle. Heidän kahden suhde on vaan jotain niin hienoa. Tiukka ja perheestä ehkä se selväpäisin!

Marcos
Vanhin Serranojen pojista, ihanan herkkä runopoika. Tällaisen poikaystävän tahtoisin itsellenikin... Sana, joka Marcosista tulee ensimmäisenä mieleen, on vaan se herkkyys. Evan kanssa aivan loistava pari, heidät on kyllä luotu toisilleen!

Eva
Eva on yksi suosikkihahmoistani. En edes tiedä, mihin osaan tätä nuorta naista olen niin kiintynyt. Loistava kaksikko tosiaan Áfrican kanssa, vaikka kohtuullisen erilaisia ovatkin. Mahtava kumppani Marcosille.

Guille
Guillen kasvutarina on minusta ihana, pienenä oli sellainen kujeilija ja sarjan lopulla jo kohtuullisen herkkä ja ajatteli myös muita. Kuitenkin Guille on minusta ehkä parempi pikkupoikana, en tiedä mistä tämä johtuu...

Teté
Perheen pikku snobi. Viisas ja ovela tyttö, ihana pari Guillen kanssa! Tajuaa tosiaan paljon asioista ja osaa ohjailla kaikkea haluamaansa suuntaan. Kiltti ja suloinen, hyväsydäminenkin. Neuvokas tyyppi!

Curro
Curro, tarinan kertoja. Curron kysymykset ovat suloisia ja erityisesti niiden ajoitus on aina aivan loistava. Viisas poika, tajuaa myös paljon. Serranoiden viimeinen toivo, kuten Diego niin viisaasti sanoo, eikä aivan syyttäkään...

Carmen
On ihana seurata, miten Carmenin suhtautuminen Diegoon muuttuu sarjan aikana. Rakastan tätä naljailevaa isoäitiä! On hyvä mummo lapsille. Lisäksi Lucía + Candela + Carmen oli hyvä tiimi!

África
Afri on iloluontoinen tyttö, joka muistuttaa kohtuupaljon omaa itseäni. Loistava ystävä Evalle, he tasapainottavat toisiaan, ja Raúlin ja Afrin tarina on ehkä paras koko Serranojen rakkaustarinoista. Pidän Afrista ehkä enemmän nuorempana, mutta myös vanhempana loistava frendi Analle.

Raúl
Raúlin solttupoika... :lol: Raúliin liittyy niin monia ihania muistoja, hän on niin vahva hahmo, sääli että rooli pieneni loppua kohden... Rakastaa Afria liikuttavan paljon, mahtava pari tämän kanssa. Ihanan hömelö.

Candela
Candela on minusta aivan ihana hahmo! Harakalla on myös oma, pehmeämpi puolensa. Mahtava ystävä Lucíalle. Rouvan pisteet vaan laskivat silmissäni tämän poistuttua sarjasta.

Ana
Otetaan nyt sitten ehkäpä se oma lempparini... Miten Fiti voikaan käydä niin hyvin yhteen Blancon naisten kanssa?! Ana on muutenkin ihanan eläväinen nainen, vahva ja melko itsenäinen, levoton sielu.

Lourditas
Santin vaimo muuttui todella paljon sarjan aikana, ei enää saanut loppuajasta kohtauksia niin pienestä! Mahtava pari Santin kanssa ja muutenkin hyvä hahmo.

Tässä nytten näin muutama hahmo (:
Joyeux
SUPERDIEGO
 
Viestit: 11186
Liittynyt: La Heinä 19, 2008 8:38

ViestiKirjoittaja Kolmen kopla » Ti Marras 24, 2009 5:19

Aah, ihana aihe. Mulla löytyisi tästä paljonkin asiaa, mutta taidan jättää kirjoittamisen myöhemmälle. Nyt voin lyhyesti sanoa, että yleisesti ottaen on upeaa, että sarjassa on niin paljon erilaisia ja persoonallisia henkilöitä, jotka muodostavat upean kokonaisuuden.
Kuva
Kuva
Kuva
Avatar
Kolmen kopla
MAHTIDIEGO
 
Viestit: 16140
Liittynyt: Ke Heinä 30, 2008 5:38
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

ViestiKirjoittaja Kolmen kopla » La Tammi 09, 2010 10:16

Lupailin pidempää tekstiä ja tässä se tulee. En tiedä jaksaako kukaan lukea tätä, mutta julkaisen tämän silti. Tekstissä saattaa olla sellaisia asioita, joista olen puhunut jo miljoonaan kertaan, mutta kertaus on opintojen äiti.

Diego Serrano - perheen pää, kaiken alku, tapahtumien lopullinen keskipiste.
Ilman Diegoa ei olisi mitään, tässä tapauksessa koko sarjaa. Toisaalta sarja varmasti olisi pystyssä, mutta jollakin eri juonenkäänteillä. Diego ja kumppanit ovat ensimmäisiä henkilöitä, johon kiinnitin huomiota alkaessani katsoa sarjaa. En muista nyt yhtäkkiä, mistä jaksosta oli kyse, mutta äijäkolmikko kuitenkin puuhasi jotakin omiaan sähläilevällä ja omalaatuisella tavallaan. He eivät kuitenkaan koukuttaneet minua sarjan katsomiseen siltä istumalta, sillä olihan kyseessä kesäloma ja sen vuoksi tapanani oli nukkua hyvin pitkään. Jotta olisin voinut katsoa sarjaa suorana telkkarista, minun olisi täytynyt vääntäytyä sängystä ylös jo ennen puolta päivää. Luulin ensin, että ohjelma on tavallaan jonkinlainen sketsisarja, koska niihin aikoihin sarja pyöri runsaasti mm. Diegon ympärillä. Vasta myöhemmin huomasin, että sarja on jotain muutakin.

Kuten kaikki muutkin, rakastan Diegossa hänen käsien heilutteluaan, äkkipikaisuuttaan ja hurjan suurta pelkoa insestiä kohtaan. Mitä sarja olisikaan ilman hänen mahtavia vessaharja-kohtauksiaan tai hengenahdistuksiaan? Näen Diegon kuitenkin kokonaisuutena. Hän ei ole pelkästään kuin ärjyvä ja pelottava karhu, joka tekee kaikkensa laittaakseen lapsensa ruotuun väkivallan keinoin. Ei, hän osaa olla myös rakastava ja välittävä isä ja aviomies, jonka ehkä negatiivisia piirteitä on korostettu hauskalla ja rohkealla tavalla. Diego on tyypillinen mies eli älyllisesti melko alhaisella tasolla ja helposti vietävissä. Voi, kuinka monta kertaakaan hän on uskonut Fitin ja Santin juttuja? Niin monta, että hyvä jos osaan laskea niin pitkälle. Diego on yksi sarjan parhaista hahmoista, onhan hän kuitenkin yksi päähenkilöistä, vaikka se ei takaakaan hahmon paremmuutta muihin verrattuna.

Lucía Capdevila Gómez
Aluksi en pitänyt Lucíasta erityisemmin. Siis nyt en tarkoita sitä, että hän olisi ollut jotenkin epämiellyttävä tai typerä hahmo Serranon perheessä, vaan en kiinnittänyt häneen paljon huomiota. Hän vain sattui olemaan perheen äiti ja aviopuoliso, joka työskenteli lastensa koulussa opettajana. Myöhemmin aloin pitää myös tästä henkilöstä erityisen paljon, sillä hänen luonteenpiirteensä ovat erittäin miellyttäviä. Hänellä on loistava kasvatustapa ja se ehkä korostuu hieman liikaakin Diegon omaperäisen kasvatustavan rinnalla. Hän on todella hyvä äiti ja se näkyy ehkä parhaiten siinä, että erityisesti Curro kiintyi häneen lyhyen ajan jälkeen ja alkoi pitää häntä äitihahmona. Siihen on tietenkin syynä myös se, että Curro oli vasta pieni hänen oikean äitinsä kuollessa. On erityisen hauskaa huomata, että Lucía on kuitenkin ottanut paljon oppia Diegosta, vaikka se onkin vähän haparoivaa miehen rinnalla. Erityisen kiintoisaa oli nähdä Lucía vessaharja kädessä tai hänen kilahtaessaan kokonaan - yleensä hänen tapoihinsa kuuluu hoitaa asiat puhumalla.

En yleensä itke kovin helposti, varsinkaan katsoessani saippuasarjaa (en kylläkään käytä Serranon perheestä ollenkaan tuota nimitystä), mutta Lucían kuolema vaikutti minuun todella suurella tavalla ja nosti kyllä kyyneleet pintaan. Jakson jälkeen koko ohjelman seuraaminen tuntui turhalta ja jopa typerältä, sillä minusta on todella tärkeää, että sarjan hyvän tason pysymisen kannalta on tärkeää, että päähenkilöt pysyvät mukana loppuun asti. Sarja heikkeni kyllä jonkin verran Lucían poistumisen jälkeen, mutta se oli kestettävä kynsin hampain. Tämä kyseinen jakso oli muuten todella upea ja loistavasti kuvattu, kaunis biisi jakson loppuhetkellä soiden.

Marcos Serrano
Marcosista tuli lempihahmoni heti äijien jälkeen, enkä tiedä onko se mikään ihmekään nyt 16-vuotiaalle tytölle Okei, okei, eksyn aiheesta. Jos ulkonäöstä kuitenkin puhutaan, en oikeastaan pitänyt Marcosin pitkistä kiharista, mutta hänestä tuli huomattavasti paremman näköinen leikatessaan tukkansa lyhyemmäksi. Marcos on ollut alusta asti herkkä ja sympaattinen poika, jonka elämän seuraaminen on ollut mielenkiintoista. Tästä miehestä puhuttaessa ei tietenkään voida olla mainitsematta hänen kavereitaan Raúlia ja Chukia, jotka ovat olleet hänelle sekä suureksi tueksi että päänvaivaksi. Pidän hahmon monipuolisuudesta: henkilön mukanaolo on tuonut minulle sekä surullisia ja iloisia hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Hänen ansiostaan olemme päässeet kurkistamaan toisenlaiseen kulttuuriin: Lontooseen, jonne Marcos karkasi pitkäksi aikaa Evaa pakoon. Marcosista löytyy kyllä toinenkin puoli kuin pelkkä herkkis: osaa hänkin pistää kampoihin ja olla tarpeen vaatiessa todella ärsyttävä muita ihmisiä kohtaan.

Marcosin musiikille on omistettava kokonaan yksi lyhyt kappale (hänen ja Evan suhteesta kerron Evan esittelykohdassa. Paljon sarjasta puuttuisi, jos siinä ei olisi Marcosin upeaa kitaraa ja eritoten hänen loistavaa lauluääntään. Jaksoissa esitetyt laulut sopivat tilanteisiin loistavasti ja tuovat sarjaan vaihtelua positiivisella tavalla. Musiikki on tuonut ohjelmaan monenlaisia uusia juonenkäänteitä, joita on viihdyttävää katsella. On myös todella hienoa, että Fran Perea nostettiin pinnalle ja näin saan omistaa kaksi kyseisen herran loistavaa levyä.

Eva Capdevila Gómez
Sain Evasta aluksi aika kehnon kuvan, sillä luulin hänen olevan pelkästään totinen tai myrtsi koko ajan. Sen lisäksi ajattelin hänen olevan aika pinnallinen ihminen, vaikka asiahan on ihan päinvastoin. Kun olen katsellut vanhoja tuotantokausia uudelleen, olen oppinut pitämään myös tästä hahmosta aikamoisen paljonkin. Evassa on ehkä jotain yhteistä kuin minussa, mutta en osaa selittää mitä. Nopeasti lisätäkseni täytyy sanoa, etten kuitenkaan pidä erityisen paljon runoista tai pukeudu yhtä paljastavasti kuin Eva välillä Joo, Evakin on aika tunteellinen henkilö ja hänen ystävänsä África täydentää hänen piirteitään loistavalla tavalla. Rakastunutta Evaa on mukavaa katsella, sillä hän on elämänhaluinen ja iloinen. Eron hetkellä - luonnollisesti - Eva on kuin maansa myynyt ja hänen masentuneisuuttaan kuvataan ehkä liikaakin.

Evan ja Marcosin rakkaustarina on yksi parhaita. On todella hienoa, että heidän stoorinsa ei ole liian saippuainen, vaikka he palaavatkin miljoona kertaa yhteen ja välillä kummallakin on uusia seurustelukumppaneita. Se on kuitenkin kuvattu erityisen huolellisesti ja kauniilla tavalla, jota todellakin jaksaa katsoa. Kohtauksia on jäänyt monille varmasti mieleen, sillä ne todellakin ovat hyvin tehtyjä, mm. kohtaus valokuva-automaatilla, ensisuudelma jne. On totta, että näiden kahden tarina tavallaan loppui, eikä sitä kannata turhaan veulata edestakaisin, mutta on silti ärsyttävää, että he lähtivät sarjasta pois. On jo vähän liikaa, kun kolme päähenkilöä lähtee sarjasta ja uusia tulee tulvimalla sisään. Sarjan taso laski pakostakin, eikä se ole pelkästään käsikirjoittajien vika.

Guillermo Guille Serrano
Tämä Serranon perheen veljesten keskimmäinen lapsi on myös oikein miellyttävä hahmo sarjassa. Hän on oikea kepposten kuningas, jonka sähläilyt saattavat hänet usein hurjiin vaikeuksiin - kohtaaminen Diegon, joka on varustautunut vessaharjaan, kanssa ei koomisuudestaan huolimatta ole mikään helppo tehtävä. Harmittavan usein Guille tekee ennen kuin miettii. Hänen motiivinsa voivat olla esimerkiksi huvinpito, rahanansaitseminen, tyttöjen näkeminen pukuhuoneessa tai vaikkapa kokeesta läpipääsy. Jos jekut epäonnistuvat, Guille saa kuulla pitkän saarnan ja usein katuu tekojaan. Se on miellyttävä piirre hänessä, sillä se tuo todistuksen siitä, että Guille ei ole pelkästään mikään riiviö, vaan sisimmässään ihan nokkela ja ajattelevainen poika. Hänen kaverinsa, mm. Boltsi ja Valdano, ovat usein mukana Guillen keppostelussa ja itse Guille toimii jengin johtajana.

Edellä kertomani asiat kuvaavat siis Guillea ensimmäisissä tuotantokausissa. Koko sarja on loistava kasvutarina pojasta, joka muuttuu pienestä keppostelijasta ja ärsyttävästä pojankoltiaisesta ajattelevaksi ja asialliseksi nuoreksi mieheksi. Tällä hetkellä mielessäni liikkuu lähinnä vain kuvia kujeilevasta Guillesta, joka vaikeuttaa kirjoittamistani teini-ikäisestä Guillermosta. Olen viimeiseksi katsonut kolmea ensimmäistä tuotantokautta, joten se ei ainakaan yhtään helpota tilannetta. No, Guille kuitenkin kasvoi sarjan aikana hurjan paljon - sekä fyysisesti että henkisesti. Hän alkoi ajatella myös muita ja Tetén tullessa kuvioihin, hän rauhoittui entisestään. Hieno hahmo kaikin puolin, vaikka ei lukeudukaan ihan lempihahmoihini.

María Teresa "Teté" Capdevila Gómez
Teté tai Guillen sanoin Mari Tere ei ole myöskään ihan lempihahmoni, mutta ihan hyvä henkilö kuitenkin. Aivan aluksi pidin Tetéä hieman snobina ja pissiksenäkin, sillä hänen mielenkiintonsa tuntui liikkuvan pelkästään pojissa, meikeissä ja vaatteissa. Toisena esimerkkinä on se, kun Teté sai järkyttävän hermoromahduksen, kun hän vahingossa pieraisi luokassa, eikä enää sen jälkeen uskaltanut mennä kouluun. Sarjan edetessä Tetén roolihahmo kääntyi parempaan suuntaan, kun hänessä keskityttiin muuhunkin kuin edellä mainittuihin asioihin. Tetén ja Yolin ystävyys on ihana asia, sillä Tetéllä olisi varaa parempaankin, mutta onnekseen hän ymmärtää, että ystäviä ei kuulu valita ulkonäön tai suosion perusteella. Toisaalta on harmillista, että joskus Teté tuli hyväksikäyttäneeksi Yolia esim. poika-asioissa, mutta anteeksipyyntöjen jälkeen tilanne onneksi palautui ennalleen.

Täytyy myöntää, että Tetén ja Guillen rakkaustarina ei ole yhtä hyvä kuin Marcosin ja Evan, sillä se tuntuu hieman matkitulta, mutta mukavaa katseltavaa se silti on. Oli mielenkiintoista huomata, että Guille oli kiinnostunut Tetéstä jo melko alkuvaiheessa, vaikka väittikin muuta. Ensisuudelma oli myös kaunis, vaikkakaan se ei tapahtunut pelkästään tunteiden pohjalta - sehän tapahtui heidän haahuillessaan pimeässä huoneessa silmät sidottuna. Toinen mieleen tuleva kohtaus oli leikkipuistossa, joka oli aivan loistavasti kuvattu, pisteet siitä Serranon käsikirjoittajille ja muulle tiimille. Tuon kaksikon suhde oli vähän soutamista ja huopaamista, mutta se toi väriä sarjaan, eikä siitä oikeastaan ole mitään negatiivista sanottavaa, vaikka olenkin ehkä hieman kriittinen joidenkin mielestä.

Fransisco "Curro" Serrano
Diegon sanoin Curro on vielä perheen normaalein (ensimmäisissä kausissa), sillä hän on suloinen, kiltti ja avulias pikkupoika. Currosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, koska miten sellaisesta söpöstä lapsesta saisikaan väännettyä negatiivista juttua? Rakastan Curron aitoa olemusta, sillä hän ei teeskentele ja pyytää apua silloin, kun hän sitä tarvitsee. Minun tulee häntä usein sääli silloin, kun kukaan ei kuuntele Curroa tai häntä kiusataan koulussa. Hän on oikea haaveilija ja ajattelija, hänellä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Hän ei tee asioita vain siksi, että haluaisi kulkea massan mukana, vaan on valmis kokeilemaan uusia asioita omasta mielenkiinnostaan. Erityisen suloinen tarina on Curron ja Saran välillä, johon tämä on ihastunut. Hän on aidon iloinen tyttöä kohtaan ja haluaa tehdä tähän vaikutuksen. On upeaa, että Curro ei ole mikään kovis (paitsi viimeisillä kausilla), vaan hieman pehmokin. Se tyyli sopii Currolle kuin nenä päähän.

On loistava idea, että Curro tekee aina jaksojen alkujuonnot, jos näin voi sanoa. Joskus ne naurattavat paljonkin, joskus ne ovat liikuttavan suloisia. Jo jaksojen alkupuheista saa sen vaikutelman, että Curro on erityisen fiksu poika. Hän on myös kova kyselemään ja se tuottaa usein päänvaivaa Diegolle. Mies ei oikein ymmärrä, että Curro tietää enemmän kuin haluaa itsekään uskoa. Kaikista noloimmat kysymykset liikkuvat seksin alueella ja silmät pyöreinä Curro kuuntelee isänsä vastauksia. Perheen kuopus oppii paljon vanhemmilta veljiltään, eikä se aina ole ollenkaan hyvä asia. Sarjan edetessä Curro kasvoi ja hänestä tuli kovis, kuten edellä hieman kerroin. En pidä suoraan sanottuna tästä uudesta Currosta ollenkaan, hän ei edes näytä itseltään. Eihän sille mitään voi, että näyttelijät kasvavat, mutta roolihahmon muuttaminen vastakohdakseen oli jo vähän liikaa minulle.

Santiago Serrano
Yksi sarjan ehdottomasti parhaista henkilöistä! Ehkäpä tuo nimimerkkinikin jotain viittaa siihen suuntaan. Santista tulee mieleeni ensimmäiseksi hänen äkkipikaisuutensa. Ei tarvitse mennä kauaa, että hyväntuulisesta miehestä tulee pää punaisena karjuva hirviö. Hänen raivokohtauksensa ovat tuottaneet minulle niin monet naurut, ettei mitään rajaa. On todella huvittavaa, ettei Santi osaa hillitä itseään ollenkaan ja antaa kaiken palaa kerralla. Jos kukaan ei olisi pidättelemässä Santia, hän olisi varmasti hyökännyt tiettyjen henkilöiden kimppuun konkreettisellakin tavalla. Hänen ulkonäkönsä lisää Santin koomisuutta: tämä hiukan hurjannäköinen ja lyhyenläntä mies voi olla todella vaarallinen tapaus suuttuessaan, se on tullut todistetuksi.

Santiagossa on toki toinenkin puoli kuin pelkkä raivohullu karjuja. Diegon, Lourdesin ja lapsensa kanssa hän on todella suloinen tapaus, sillä hänen rakkautensa läheisiin on loputonta ja hän uskaltaa myös näyttää sen. Joskus hän toisaalta peittää tunteitaan ja yrittää salata omia asioitaan, vaikka lopulta nekin kyllä paljastuvat. Varsinkin ensimmäisillä kausilla, kun hän oli vielä ilman vaimoa ja lasta, hän pelkäsi jääneensä yksin, kun Diegokin vielä pamautti itsensä naimisiin. Myöhemmin hänelle kyllä selvisi, että muut välittävät hänestä yhtä paljon kuin ennenkin. Yksi hauskoista piirteistä on vielä hänen ymmärtämättömyytensä tietyissä asioissa. Jos Santi ei tajua jotain, hän menee aivan ymmälle ja asioita saadaan selittää hänelle puolin ja toisin. Myös hänen kielitaitonsa on hauska lisä, sitä ei nimittäin ole vähemmissäkään määrin, kun siis puhutaan englannin kielestä. Äijäkolmikon matkat ulkomaille ovat kyllä parasta viihdettä. Toisaalta ei tarvitse lähteä edes ulkomaille, kotimaassakin heidän kohelluksensa tuovat heti hymyn huulelle.

Fructuoso "Fiti" Martínez
Fiti on kolmas lempihahmoni sarjassa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Olen aina pitänyt Fitistä, sillä hänen teoriansa ja muutkin juttunsa ovat aina olleet yhtä päättömiä eli suomeksi todella viihdyttäviä. Kun Fiti saa jotain päähänsä, hän myös toteuttaa sen. Hän ei näe omissa ideoissaan mitään huonoa ja vaikka muut yrittävät toppuutella häntä, hän saa usein muut vakuutettua hänen ideansa täydellisyydestä. Ja vaikka näin ei tapahtuisikaan, se ei estä Fitiä toteuttamasta visioitaan. On liikuttavaa, että kun nämä visiot sun muut menevät pieleen, Fiti on kuin maansa myynyt ja masentuu täysin. Silloin hän alkaa pyydellä anteeksi puolin ja toisin tai vetäytyy jonnekin yksikseen. Fiti on kolmikosta se henkilö, joka useimmiten saa vedettyä muut mukaansa kaikenlaisiin tempauksiin. Vaikka ne usein päättyvätkin kehnolla tavalla, se vain vahvistaa kolmikon välistä ystävyyttä ja tuo viihdykettä heidän elämäänsä. Vaikka mitä tapahtuisi, he pitävät yhtä, ovathan he olleet ystäviä lapsuudesta asti.

Fitin teoriat ovat kyllä sanoinkuvaamattoman hyviä, esimerkiksi tiikerinkatse ynnä muut. Hän jakaa tietojaan usein pojalleen Raúlille ja on hauska huomata, että tämä ottaa opit vastaan silmää räpäyttämättä. Katsojan on helppo huomata, milloin Fiti puhuu asiaa ja milloin hän on aivan hakoteillä. Hänen tyhmyytensä tekee hahmosta vain entistä sympaattisemman. Toisaalta, ei Fiti pelkästään mikään idiootti ole, joskus hänen suunnitelmansa onnistuvat ja hän etenee elämässään. Liikuttavimpia hetkiä sarjassa on ollut se, kun Fiti erosi Candelasta. Hän yritti aluksi olla viileän asiallinen, mutta lopulta murtui ja jutteli kalansa Fructun kanssa, joka lopulta kuoli.

África
África on asiallisen viileä tyyppi, oikeasti tosi cool. Hän on rento, suora ja joskus äkkipikainen. Hän kertoo asiansa niin kuin ne hänestä ovat, eikä valehtele, paitsi ehkä tarpeen vaatiessa. Se todellakin on joskus välttämätöntä, sillä hänen isänsä on poliisi, eikä todellakaan mistään lepsuimmasta päästä. África toimii oman päänsä mukaan ja se on minusta todella ihailtavaa. Evan ja Áfrican ystävyyttä on todella upeaa katsella, sillä he tukevat toisiaan ja pitävät yhdessä hauskaa. Heillä on keskenään paljon luottamuksellisia keskusteluja.

Raúl
Raúl on jostakin syystä yksi lempihahmoistani äijien jälkeen, sillä hän on minusta jotenkin sympaattinen kaveri. Hän on tullut täysin isäänsä: hän on aika hölmö touhuissaan ja meinaa pudottaa silmät päästään nähdessään hyvännäköisen mimmin. Áfrican ja Raúlin rakkaustarina on minusta loistava, he sopivat todella hyvin toisilleen. Afri on muuttanut Raúlia paljon, mikä on hyvä asia, vaikka suhteen alkuvaiheessa Raúlille ei ollut kovinkaan iso kynnys pettää tyttöystäväänsä. Marcosin ja Raúlin ystävyys on myös mielenkiintoinen asia.

Lourditas
Lourditas oli vähän näkymätön hahmo sarjan alussa, enkä oikeastaan kiinnittänyt häneen paljon huomiota. Ajattelin hänen olevan aika outo mummo, kun hän vain kävi kirkossa ja rukoili tyyliin koko ajan. Lourditasin ulkonäön muodonmuutos teki hänelle todellakin hyvää, sillä hänestä tuli näkyvämmän näköinen. Lourdesin ja Santin rakkaustarina on myöskin liikuttavaa, he sopivat täydellisesti yhteen. Aluksi kyllä mietin, mitä Lourdes Santissa näkee, mutta nykyään tuntuu luonnolliselta, että he ovat yhdessä.

Candela
En aluksi pitänyt tästä hahmosta, mutta myöhemmin tästä tuli itselleni yksi loistavimmista tyypeistä! Candelan opetus- ja kasvatusmetodeja on todella hauska seurata, sillä hän ei ole mikään lepsu mummo vaan todella tiukka täti. Myös hän on tuottanut minulle useat naurut hänen kiljuessaan esimerkiksi Guillelle. Hän on erittäin vahva nainen, mutta Fitin temppuilut ovat pehmentäneet häntä hiukan. On harmillista, että hän erosi Fructuososta ja lähti Kanarialle uuden miehen matkaan. Olisi ollut kiva seurata Candelan touhuja kauemminkin.

Carmen
Tähänkään hahmoon en kauheasti kiinnittänyt huomiotani alussa, mutta myöhemmin hän tuli paremmin esille. Hän on loistava isoäiti kaikille Serranon talouden lapsille ja erityisesti Curro alkoi pitää häntä hänen omana isoäitinään. Hauskaa on se, että Carmen jakelee mielellään neuvoja muille ja se ei aina ole kaikista yhtä mukavaa. Toisaalta Carmenista sen sijaan ei ole kovin helppoa neuvoja vastaan muilta. Hän ei esimerkiksi millään halunnut uskoa, että on tulossa kuuroksi ja vanhenee vanhenemistaan. Todella hyvä lisämauste sarjaan tämä henkilö.
Kuva
Kuva
Kuva
Avatar
Kolmen kopla
MAHTIDIEGO
 
Viestit: 16140
Liittynyt: Ke Heinä 30, 2008 5:38
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

ViestiKirjoittaja churro1 » Su Tammi 10, 2010 3:15

Kolmen kopla kirjoitti:
Marcos Serrano
Marcosista tuli lempihahmoni heti äijien jälkeen, enkä tiedä onko se mikään ihmekään nyt 16-vuotiaalle tytölle Okei, okei, eksyn aiheesta. Jos ulkonäöstä kuitenkin puhutaan, en oikeastaan pitänyt Marcosin pitkistä kiharista, mutta hänestä tuli huomattavasti paremman näköinen leikatessaan tukkansa lyhyemmäksi. Marcos on ollut alusta asti herkkä ja sympaattinen poika, jonka elämän seuraaminen on ollut mielenkiintoista. Tästä miehestä puhuttaessa ei tietenkään voida olla mainitsematta hänen kavereitaan Raúlia ja Chukia, jotka ovat olleet hänelle sekä suureksi tueksi että päänvaivaksi. Pidän hahmon monipuolisuudesta: henkilön mukanaolo on tuonut minulle sekä surullisia ja iloisia hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Hänen ansiostaan olemme päässeet kurkistamaan toisenlaiseen kulttuuriin: Lontooseen, jonne Marcos karkasi pitkäksi aikaa Evaa pakoon. Marcosista löytyy kyllä toinenkin puoli kuin pelkkä herkkis: osaa hänkin pistää kampoihin ja olla tarpeen vaatiessa todella ärsyttävä muita ihmisiä kohtaan.

Marcosin musiikille on omistettava kokonaan yksi lyhyt kappale (hänen ja Evan suhteesta kerron Evan esittelykohdassa. Paljon sarjasta puuttuisi, jos siinä ei olisi Marcosin upeaa kitaraa ja eritoten hänen loistavaa lauluääntään. Jaksoissa esitetyt laulut sopivat tilanteisiin loistavasti ja tuovat sarjaan vaihtelua positiivisella tavalla. Musiikki on tuonut ohjelmaan monenlaisia uusia juonenkäänteitä, joita on viihdyttävää katsella. On myös todella hienoa, että Fran Perea nostettiin pinnalle ja näin saan omistaa kaksi kyseisen herran loistavaa levyä.

Eva Capdevila Gómez
Sain Evasta aluksi aika kehnon kuvan, sillä luulin hänen olevan pelkästään totinen tai myrtsi koko ajan. Sen lisäksi ajattelin hänen olevan aika pinnallinen ihminen, vaikka asiahan on ihan päinvastoin. Kun olen katsellut vanhoja tuotantokausia uudelleen, olen oppinut pitämään myös tästä hahmosta aikamoisen paljonkin. Evassa on ehkä jotain yhteistä kuin minussa, mutta en osaa selittää mitä. Nopeasti lisätäkseni täytyy sanoa, etten kuitenkaan pidä erityisen paljon runoista tai pukeudu yhtä paljastavasti kuin Eva välillä Joo, Evakin on aika tunteellinen henkilö ja hänen ystävänsä África täydentää hänen piirteitään loistavalla tavalla. Rakastunutta Evaa on mukavaa katsella, sillä hän on elämänhaluinen ja iloinen. Eron hetkellä - luonnollisesti - Eva on kuin maansa myynyt ja hänen masentuneisuuttaan kuvataan ehkä liikaakin.

Evan ja Marcosin rakkaustarina on yksi parhaita. On todella hienoa, että heidän stoorinsa ei ole liian saippuainen, vaikka he palaavatkin miljoona kertaa yhteen ja välillä kummallakin on uusia seurustelukumppaneita. Se on kuitenkin kuvattu erityisen huolellisesti ja kauniilla tavalla, jota todellakin jaksaa katsoa. Kohtauksia on jäänyt monille varmasti mieleen, sillä ne todellakin ovat hyvin tehtyjä, mm. kohtaus valokuva-automaatilla, ensisuudelma jne. On totta, että näiden kahden tarina tavallaan loppui, eikä sitä kannata turhaan veulata edestakaisin, mutta on silti ärsyttävää, että he lähtivät sarjasta pois. On jo vähän liikaa, kun kolme päähenkilöä lähtee sarjasta ja uusia tulee tulvimalla sisään. Sarjan taso laski pakostakin, eikä se ole pelkästään käsikirjoittajien vika.


Espanjassa kriitikot arvostelivat Serranon perhettä siitä, että se on valjastettu liian selvästi edistämään Fran Perean levylaulajan uraa. Tältä ajatukselta ei voi välttyä, kun tarkemmin lähdetään tutkimaan Marcos Serranon hahmoa, joka vaikuttaa ehkä hieman liian siloitellulta. Yhtäkään sellaista kohtausta ei muistu mieleen, jossa Marcos/Fran olisi antanut itsestään selkeästi kielteisen kuvan. Jos Marcos joskus käyttäytyy kyseenalaisesti vaikka vetämällä setäänsä iloisesti turpaan, niin yleensä katsojalle jää sellainen mielikuva, että häiriökäyttäytyminen on oikeutettua ja johtuu nimenomaan ulkopuolisista tekijöistä (Diego, Lucia, Santi, Eva, Raul tai muut kilpakosijat).

Marcosin ja Evan keskinäiset kohtaukset ovat kuitenkin sarjan parasta antia. Niissä on aitoa rakkauden värinää enemmän kuin laki sallii tai lääkäri määrää. Näytteiljäparin keskinäinen kemia toimi hienosti studiossa ja ilmeisesti myös studion ulkopuolella ja hyvä niin.

Guillermo Guille Serrano
Tämä Serranon perheen veljesten keskimmäinen lapsi on myös oikein miellyttävä hahmo sarjassa. Hän on oikea kepposten kuningas, jonka sähläilyt saattavat hänet usein hurjiin vaikeuksiin - kohtaaminen Diegon, joka on varustautunut vessaharjaan, kanssa ei koomisuudestaan huolimatta ole mikään helppo tehtävä. Harmittavan usein Guille tekee ennen kuin miettii. Hänen motiivinsa voivat olla esimerkiksi huvinpito, rahanansaitseminen, tyttöjen näkeminen pukuhuoneessa tai vaikkapa kokeesta läpipääsy. Jos jekut epäonnistuvat, Guille saa kuulla pitkän saarnan ja usein katuu tekojaan. Se on miellyttävä piirre hänessä, sillä se tuo todistuksen siitä, että Guille ei ole pelkästään mikään riiviö, vaan sisimmässään ihan nokkela ja ajattelevainen poika. Hänen kaverinsa, mm. Boltsi ja Valdano, ovat usein mukana Guillen keppostelussa ja itse Guille toimii jengin johtajana.

Edellä kertomani asiat kuvaavat siis Guillea ensimmäisissä tuotantokausissa. Koko sarja on loistava kasvutarina pojasta, joka muuttuu pienestä keppostelijasta ja ärsyttävästä pojankoltiaisesta ajattelevaksi ja asialliseksi nuoreksi mieheksi. Tällä hetkellä mielessäni liikkuu lähinnä vain kuvia kujeilevasta Guillesta, joka vaikeuttaa kirjoittamistani teini-ikäisestä Guillermosta. Olen viimeiseksi katsonut kolmea ensimmäistä tuotantokautta, joten se ei ainakaan yhtään helpota tilannetta. No, Guille kuitenkin kasvoi sarjan aikana hurjan paljon - sekä fyysisesti että henkisesti. Hän alkoi ajatella myös muita ja Tetén tullessa kuvioihin, hän rauhoittui entisestään. Hieno hahmo kaikin puolin, vaikka ei lukeudukaan ihan lempihahmoihini.

María Teresa "Teté" Capdevila Gómez
Teté tai Guillen sanoin Mari Tere ei ole myöskään ihan lempihahmoni, mutta ihan hyvä henkilö kuitenkin. Aivan aluksi pidin Tetéä hieman snobina ja pissiksenäkin, sillä hänen mielenkiintonsa tuntui liikkuvan pelkästään pojissa, meikeissä ja vaatteissa. Toisena esimerkkinä on se, kun Teté sai järkyttävän hermoromahduksen, kun hän vahingossa pieraisi luokassa, eikä enää sen jälkeen uskaltanut mennä kouluun. Sarjan edetessä Tetén roolihahmo kääntyi parempaan suuntaan, kun hänessä keskityttiin muuhunkin kuin edellä mainittuihin asioihin. Tetén ja Yolin ystävyys on ihana asia, sillä Tetéllä olisi varaa parempaankin, mutta onnekseen hän ymmärtää, että ystäviä ei kuulu valita ulkonäön tai suosion perusteella. Toisaalta on harmillista, että joskus Teté tuli hyväksikäyttäneeksi Yolia esim. poika-asioissa, mutta anteeksipyyntöjen jälkeen tilanne onneksi palautui ennalleen.

Täytyy myöntää, että Tetén ja Guillen rakkaustarina ei ole yhtä hyvä kuin Marcosin ja Evan, sillä se tuntuu hieman matkitulta, mutta mukavaa katseltavaa se silti on. Oli mielenkiintoista huomata, että Guille oli kiinnostunut Tetéstä jo melko alkuvaiheessa, vaikka väittikin muuta. Ensisuudelma oli myös kaunis, vaikkakaan se ei tapahtunut pelkästään tunteiden pohjalta - sehän tapahtui heidän haahuillessaan pimeässä huoneessa silmät sidottuna. Toinen mieleen tuleva kohtaus oli leikkipuistossa, joka oli aivan loistavasti kuvattu, pisteet siitä Serranon käsikirjoittajille ja muulle tiimille. Tuon kaksikon suhde oli vähän soutamista ja huopaamista, mutta se toi väriä sarjaan, eikä siitä oikeastaan ole mitään negatiivista sanottavaa, vaikka olenkin ehkä hieman kriittinen joidenkin mielestä.


Käsikirjoittajat ovat kehittäneet sarjaan kaksi erilaista perheensisäistä rakkaustarinaa. Marcosin ja Evan juttu oli selvää pässinlihaa periaatteessa heti, kun Eva liihotti ensimmäisessä jaksossa Marcosin näkökenttään. Teten ja Guillen juttu taas lähti ensimmäisessä jaksossa liikkeelle masentavista lähtökohdista ("sä et kuulu perheeseen") ja eteni aika huomaamattomin askelin usean tuotantokauden ajan ennen kuin siitä tuli valmista.

Tete ja Guille näyttävät aluksi toistensa vastakohdilta, mutta kun hahmojen pintaa aletaan raaputtaa tarkemmin, niin huomataan että he ovat luonteeltaan aivan samanlaisia. Molemmat ovat älykkäämpiä kuin vanhemmat sisaruksensa, vaikka siltä ei ehkä aluksi näytä. Guillen lahjakkuus ilmenee kykynä keksiä erilaisiin käytännöllisiin ongelmiin luova ratkaisu. Hän osaa myös suunnitella strategian ja toimintavaiheet erilaisiin logistisiin operaatioihin kuten esimerkiksi valvontakameran nauhojen pihistämiseen ostokeskuksesta. Tete taas on omimmillaan sosiaalista älykkyyttä vaativissa ongelmatilanteissa ja kyvyssä sopeutua uusiin ja muuttuviin tilanteisiin. Verbaalisesti lahjakkaana ja nopeaälyisenä tyttönä hän myös pystyy nokittelemaan Guillen kanssa ja sanomaan yleensä viimeisen sanan.

Kummatkin ovat myös vanhempia sisaruksiaan kapinallisempia. Guillen kapinointi kohdistuu epäaitoutta ja teeskentelyä vastaan - jollaiseksi hän lukee myös koulun. Tete taas vastustaa äitinsä auktoriteettia sekä laajemmin myös perinteisiä sukupuolirooleja (huomatkaa Teten jatkuva marina siita, että pojat ja tytöt palkitaan samoista kouluarvosanoista eri tavalla). Suorasukaisuus ilmenee myös siten, että Tete ja Guille eivät epäröi laukoa epämiellyttäviä totuuksia asioista, joita muut hyssyttelevät.

Marcosin ja Evan puoli-intiimeissä kohtauksissa tahtoo kuvaruutu palaa puhki, kun taas Teten ja Guillen seurustelu on aika viileää ja virkamiesmäistä. Joko käsikirjoittajat ovat sen näin suunnitelleetkin tai sitten Natalia Sanchez ei lahjakkuudestaan huolimatta osaa näytellä tulisesti rakastunutta - jokainen valitkoon omasta mielestään parhaan teorian.
Avatar
churro1
Maria Teresa Capdevila Gómez
 
Viestit: 560
Liittynyt: La Joulu 12, 2009 4:15


Paluu Yleinen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 20 vierailijaa