Kirjoittaja Kolmen kopla » La Tammi 09, 2010 11:16
Lupailin pidempää tekstiä ja tässä se tulee. En tiedä jaksaako kukaan lukea tätä, mutta julkaisen tämän silti. Tekstissä saattaa olla sellaisia asioita, joista olen puhunut jo miljoonaan kertaan, mutta kertaus on opintojen äiti.
Diego Serrano - perheen pää, kaiken alku, tapahtumien lopullinen keskipiste.
Ilman Diegoa ei olisi mitään, tässä tapauksessa koko sarjaa. Toisaalta sarja varmasti olisi pystyssä, mutta jollakin eri juonenkäänteillä. Diego ja kumppanit ovat ensimmäisiä henkilöitä, johon kiinnitin huomiota alkaessani katsoa sarjaa. En muista nyt yhtäkkiä, mistä jaksosta oli kyse, mutta äijäkolmikko kuitenkin puuhasi jotakin omiaan sähläilevällä ja omalaatuisella tavallaan. He eivät kuitenkaan koukuttaneet minua sarjan katsomiseen siltä istumalta, sillä olihan kyseessä kesäloma ja sen vuoksi tapanani oli nukkua hyvin pitkään. Jotta olisin voinut katsoa sarjaa suorana telkkarista, minun olisi täytynyt vääntäytyä sängystä ylös jo ennen puolta päivää. Luulin ensin, että ohjelma on tavallaan jonkinlainen sketsisarja, koska niihin aikoihin sarja pyöri runsaasti mm. Diegon ympärillä. Vasta myöhemmin huomasin, että sarja on jotain muutakin.
Kuten kaikki muutkin, rakastan Diegossa hänen käsien heilutteluaan, äkkipikaisuuttaan ja hurjan suurta pelkoa insestiä kohtaan. Mitä sarja olisikaan ilman hänen mahtavia vessaharja-kohtauksiaan tai hengenahdistuksiaan? Näen Diegon kuitenkin kokonaisuutena. Hän ei ole pelkästään kuin ärjyvä ja pelottava karhu, joka tekee kaikkensa laittaakseen lapsensa ruotuun väkivallan keinoin. Ei, hän osaa olla myös rakastava ja välittävä isä ja aviomies, jonka ehkä negatiivisia piirteitä on korostettu hauskalla ja rohkealla tavalla. Diego on tyypillinen mies eli älyllisesti melko alhaisella tasolla ja helposti vietävissä. Voi, kuinka monta kertaakaan hän on uskonut Fitin ja Santin juttuja? Niin monta, että hyvä jos osaan laskea niin pitkälle. Diego on yksi sarjan parhaista hahmoista, onhan hän kuitenkin yksi päähenkilöistä, vaikka se ei takaakaan hahmon paremmuutta muihin verrattuna.
Lucía Capdevila Gómez
Aluksi en pitänyt Lucíasta erityisemmin. Siis nyt en tarkoita sitä, että hän olisi ollut jotenkin epämiellyttävä tai typerä hahmo Serranon perheessä, vaan en kiinnittänyt häneen paljon huomiota. Hän vain sattui olemaan perheen äiti ja aviopuoliso, joka työskenteli lastensa koulussa opettajana. Myöhemmin aloin pitää myös tästä henkilöstä erityisen paljon, sillä hänen luonteenpiirteensä ovat erittäin miellyttäviä. Hänellä on loistava kasvatustapa ja se ehkä korostuu hieman liikaakin Diegon omaperäisen kasvatustavan rinnalla. Hän on todella hyvä äiti ja se näkyy ehkä parhaiten siinä, että erityisesti Curro kiintyi häneen lyhyen ajan jälkeen ja alkoi pitää häntä äitihahmona. Siihen on tietenkin syynä myös se, että Curro oli vasta pieni hänen oikean äitinsä kuollessa. On erityisen hauskaa huomata, että Lucía on kuitenkin ottanut paljon oppia Diegosta, vaikka se onkin vähän haparoivaa miehen rinnalla. Erityisen kiintoisaa oli nähdä Lucía vessaharja kädessä tai hänen kilahtaessaan kokonaan - yleensä hänen tapoihinsa kuuluu hoitaa asiat puhumalla.
En yleensä itke kovin helposti, varsinkaan katsoessani saippuasarjaa (en kylläkään käytä Serranon perheestä ollenkaan tuota nimitystä), mutta Lucían kuolema vaikutti minuun todella suurella tavalla ja nosti kyllä kyyneleet pintaan. Jakson jälkeen koko ohjelman seuraaminen tuntui turhalta ja jopa typerältä, sillä minusta on todella tärkeää, että sarjan hyvän tason pysymisen kannalta on tärkeää, että päähenkilöt pysyvät mukana loppuun asti. Sarja heikkeni kyllä jonkin verran Lucían poistumisen jälkeen, mutta se oli kestettävä kynsin hampain. Tämä kyseinen jakso oli muuten todella upea ja loistavasti kuvattu, kaunis biisi jakson loppuhetkellä soiden.
Marcos Serrano
Marcosista tuli lempihahmoni heti äijien jälkeen, enkä tiedä onko se mikään ihmekään nyt 16-vuotiaalle tytölle Okei, okei, eksyn aiheesta. Jos ulkonäöstä kuitenkin puhutaan, en oikeastaan pitänyt Marcosin pitkistä kiharista, mutta hänestä tuli huomattavasti paremman näköinen leikatessaan tukkansa lyhyemmäksi. Marcos on ollut alusta asti herkkä ja sympaattinen poika, jonka elämän seuraaminen on ollut mielenkiintoista. Tästä miehestä puhuttaessa ei tietenkään voida olla mainitsematta hänen kavereitaan Raúlia ja Chukia, jotka ovat olleet hänelle sekä suureksi tueksi että päänvaivaksi. Pidän hahmon monipuolisuudesta: henkilön mukanaolo on tuonut minulle sekä surullisia ja iloisia hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Hänen ansiostaan olemme päässeet kurkistamaan toisenlaiseen kulttuuriin: Lontooseen, jonne Marcos karkasi pitkäksi aikaa Evaa pakoon. Marcosista löytyy kyllä toinenkin puoli kuin pelkkä herkkis: osaa hänkin pistää kampoihin ja olla tarpeen vaatiessa todella ärsyttävä muita ihmisiä kohtaan.
Marcosin musiikille on omistettava kokonaan yksi lyhyt kappale (hänen ja Evan suhteesta kerron Evan esittelykohdassa. Paljon sarjasta puuttuisi, jos siinä ei olisi Marcosin upeaa kitaraa ja eritoten hänen loistavaa lauluääntään. Jaksoissa esitetyt laulut sopivat tilanteisiin loistavasti ja tuovat sarjaan vaihtelua positiivisella tavalla. Musiikki on tuonut ohjelmaan monenlaisia uusia juonenkäänteitä, joita on viihdyttävää katsella. On myös todella hienoa, että Fran Perea nostettiin pinnalle ja näin saan omistaa kaksi kyseisen herran loistavaa levyä.
Eva Capdevila Gómez
Sain Evasta aluksi aika kehnon kuvan, sillä luulin hänen olevan pelkästään totinen tai myrtsi koko ajan. Sen lisäksi ajattelin hänen olevan aika pinnallinen ihminen, vaikka asiahan on ihan päinvastoin. Kun olen katsellut vanhoja tuotantokausia uudelleen, olen oppinut pitämään myös tästä hahmosta aikamoisen paljonkin. Evassa on ehkä jotain yhteistä kuin minussa, mutta en osaa selittää mitä. Nopeasti lisätäkseni täytyy sanoa, etten kuitenkaan pidä erityisen paljon runoista tai pukeudu yhtä paljastavasti kuin Eva välillä Joo, Evakin on aika tunteellinen henkilö ja hänen ystävänsä África täydentää hänen piirteitään loistavalla tavalla. Rakastunutta Evaa on mukavaa katsella, sillä hän on elämänhaluinen ja iloinen. Eron hetkellä - luonnollisesti - Eva on kuin maansa myynyt ja hänen masentuneisuuttaan kuvataan ehkä liikaakin.
Evan ja Marcosin rakkaustarina on yksi parhaita. On todella hienoa, että heidän stoorinsa ei ole liian saippuainen, vaikka he palaavatkin miljoona kertaa yhteen ja välillä kummallakin on uusia seurustelukumppaneita. Se on kuitenkin kuvattu erityisen huolellisesti ja kauniilla tavalla, jota todellakin jaksaa katsoa. Kohtauksia on jäänyt monille varmasti mieleen, sillä ne todellakin ovat hyvin tehtyjä, mm. kohtaus valokuva-automaatilla, ensisuudelma jne. On totta, että näiden kahden tarina tavallaan loppui, eikä sitä kannata turhaan veulata edestakaisin, mutta on silti ärsyttävää, että he lähtivät sarjasta pois. On jo vähän liikaa, kun kolme päähenkilöä lähtee sarjasta ja uusia tulee tulvimalla sisään. Sarjan taso laski pakostakin, eikä se ole pelkästään käsikirjoittajien vika.
Guillermo Guille Serrano
Tämä Serranon perheen veljesten keskimmäinen lapsi on myös oikein miellyttävä hahmo sarjassa. Hän on oikea kepposten kuningas, jonka sähläilyt saattavat hänet usein hurjiin vaikeuksiin - kohtaaminen Diegon, joka on varustautunut vessaharjaan, kanssa ei koomisuudestaan huolimatta ole mikään helppo tehtävä. Harmittavan usein Guille tekee ennen kuin miettii. Hänen motiivinsa voivat olla esimerkiksi huvinpito, rahanansaitseminen, tyttöjen näkeminen pukuhuoneessa tai vaikkapa kokeesta läpipääsy. Jos jekut epäonnistuvat, Guille saa kuulla pitkän saarnan ja usein katuu tekojaan. Se on miellyttävä piirre hänessä, sillä se tuo todistuksen siitä, että Guille ei ole pelkästään mikään riiviö, vaan sisimmässään ihan nokkela ja ajattelevainen poika. Hänen kaverinsa, mm. Boltsi ja Valdano, ovat usein mukana Guillen keppostelussa ja itse Guille toimii jengin johtajana.
Edellä kertomani asiat kuvaavat siis Guillea ensimmäisissä tuotantokausissa. Koko sarja on loistava kasvutarina pojasta, joka muuttuu pienestä keppostelijasta ja ärsyttävästä pojankoltiaisesta ajattelevaksi ja asialliseksi nuoreksi mieheksi. Tällä hetkellä mielessäni liikkuu lähinnä vain kuvia kujeilevasta Guillesta, joka vaikeuttaa kirjoittamistani teini-ikäisestä Guillermosta. Olen viimeiseksi katsonut kolmea ensimmäistä tuotantokautta, joten se ei ainakaan yhtään helpota tilannetta. No, Guille kuitenkin kasvoi sarjan aikana hurjan paljon - sekä fyysisesti että henkisesti. Hän alkoi ajatella myös muita ja Tetén tullessa kuvioihin, hän rauhoittui entisestään. Hieno hahmo kaikin puolin, vaikka ei lukeudukaan ihan lempihahmoihini.
María Teresa "Teté" Capdevila Gómez
Teté tai Guillen sanoin Mari Tere ei ole myöskään ihan lempihahmoni, mutta ihan hyvä henkilö kuitenkin. Aivan aluksi pidin Tetéä hieman snobina ja pissiksenäkin, sillä hänen mielenkiintonsa tuntui liikkuvan pelkästään pojissa, meikeissä ja vaatteissa. Toisena esimerkkinä on se, kun Teté sai järkyttävän hermoromahduksen, kun hän vahingossa pieraisi luokassa, eikä enää sen jälkeen uskaltanut mennä kouluun. Sarjan edetessä Tetén roolihahmo kääntyi parempaan suuntaan, kun hänessä keskityttiin muuhunkin kuin edellä mainittuihin asioihin. Tetén ja Yolin ystävyys on ihana asia, sillä Tetéllä olisi varaa parempaankin, mutta onnekseen hän ymmärtää, että ystäviä ei kuulu valita ulkonäön tai suosion perusteella. Toisaalta on harmillista, että joskus Teté tuli hyväksikäyttäneeksi Yolia esim. poika-asioissa, mutta anteeksipyyntöjen jälkeen tilanne onneksi palautui ennalleen.
Täytyy myöntää, että Tetén ja Guillen rakkaustarina ei ole yhtä hyvä kuin Marcosin ja Evan, sillä se tuntuu hieman matkitulta, mutta mukavaa katseltavaa se silti on. Oli mielenkiintoista huomata, että Guille oli kiinnostunut Tetéstä jo melko alkuvaiheessa, vaikka väittikin muuta. Ensisuudelma oli myös kaunis, vaikkakaan se ei tapahtunut pelkästään tunteiden pohjalta - sehän tapahtui heidän haahuillessaan pimeässä huoneessa silmät sidottuna. Toinen mieleen tuleva kohtaus oli leikkipuistossa, joka oli aivan loistavasti kuvattu, pisteet siitä Serranon käsikirjoittajille ja muulle tiimille. Tuon kaksikon suhde oli vähän soutamista ja huopaamista, mutta se toi väriä sarjaan, eikä siitä oikeastaan ole mitään negatiivista sanottavaa, vaikka olenkin ehkä hieman kriittinen joidenkin mielestä.
Fransisco "Curro" Serrano
Diegon sanoin Curro on vielä perheen normaalein (ensimmäisissä kausissa), sillä hän on suloinen, kiltti ja avulias pikkupoika. Currosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, koska miten sellaisesta söpöstä lapsesta saisikaan väännettyä negatiivista juttua? Rakastan Curron aitoa olemusta, sillä hän ei teeskentele ja pyytää apua silloin, kun hän sitä tarvitsee. Minun tulee häntä usein sääli silloin, kun kukaan ei kuuntele Curroa tai häntä kiusataan koulussa. Hän on oikea haaveilija ja ajattelija, hänellä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Hän ei tee asioita vain siksi, että haluaisi kulkea massan mukana, vaan on valmis kokeilemaan uusia asioita omasta mielenkiinnostaan. Erityisen suloinen tarina on Curron ja Saran välillä, johon tämä on ihastunut. Hän on aidon iloinen tyttöä kohtaan ja haluaa tehdä tähän vaikutuksen. On upeaa, että Curro ei ole mikään kovis (paitsi viimeisillä kausilla), vaan hieman pehmokin. Se tyyli sopii Currolle kuin nenä päähän.
On loistava idea, että Curro tekee aina jaksojen alkujuonnot, jos näin voi sanoa. Joskus ne naurattavat paljonkin, joskus ne ovat liikuttavan suloisia. Jo jaksojen alkupuheista saa sen vaikutelman, että Curro on erityisen fiksu poika. Hän on myös kova kyselemään ja se tuottaa usein päänvaivaa Diegolle. Mies ei oikein ymmärrä, että Curro tietää enemmän kuin haluaa itsekään uskoa. Kaikista noloimmat kysymykset liikkuvat seksin alueella ja silmät pyöreinä Curro kuuntelee isänsä vastauksia. Perheen kuopus oppii paljon vanhemmilta veljiltään, eikä se aina ole ollenkaan hyvä asia. Sarjan edetessä Curro kasvoi ja hänestä tuli kovis, kuten edellä hieman kerroin. En pidä suoraan sanottuna tästä uudesta Currosta ollenkaan, hän ei edes näytä itseltään. Eihän sille mitään voi, että näyttelijät kasvavat, mutta roolihahmon muuttaminen vastakohdakseen oli jo vähän liikaa minulle.
Santiago Serrano
Yksi sarjan ehdottomasti parhaista henkilöistä! Ehkäpä tuo nimimerkkinikin jotain viittaa siihen suuntaan. Santista tulee mieleeni ensimmäiseksi hänen äkkipikaisuutensa. Ei tarvitse mennä kauaa, että hyväntuulisesta miehestä tulee pää punaisena karjuva hirviö. Hänen raivokohtauksensa ovat tuottaneet minulle niin monet naurut, ettei mitään rajaa. On todella huvittavaa, ettei Santi osaa hillitä itseään ollenkaan ja antaa kaiken palaa kerralla. Jos kukaan ei olisi pidättelemässä Santia, hän olisi varmasti hyökännyt tiettyjen henkilöiden kimppuun konkreettisellakin tavalla. Hänen ulkonäkönsä lisää Santin koomisuutta: tämä hiukan hurjannäköinen ja lyhyenläntä mies voi olla todella vaarallinen tapaus suuttuessaan, se on tullut todistetuksi.
Santiagossa on toki toinenkin puoli kuin pelkkä raivohullu karjuja. Diegon, Lourdesin ja lapsensa kanssa hän on todella suloinen tapaus, sillä hänen rakkautensa läheisiin on loputonta ja hän uskaltaa myös näyttää sen. Joskus hän toisaalta peittää tunteitaan ja yrittää salata omia asioitaan, vaikka lopulta nekin kyllä paljastuvat. Varsinkin ensimmäisillä kausilla, kun hän oli vielä ilman vaimoa ja lasta, hän pelkäsi jääneensä yksin, kun Diegokin vielä pamautti itsensä naimisiin. Myöhemmin hänelle kyllä selvisi, että muut välittävät hänestä yhtä paljon kuin ennenkin. Yksi hauskoista piirteistä on vielä hänen ymmärtämättömyytensä tietyissä asioissa. Jos Santi ei tajua jotain, hän menee aivan ymmälle ja asioita saadaan selittää hänelle puolin ja toisin. Myös hänen kielitaitonsa on hauska lisä, sitä ei nimittäin ole vähemmissäkään määrin, kun siis puhutaan englannin kielestä. Äijäkolmikon matkat ulkomaille ovat kyllä parasta viihdettä. Toisaalta ei tarvitse lähteä edes ulkomaille, kotimaassakin heidän kohelluksensa tuovat heti hymyn huulelle.
Fructuoso "Fiti" Martínez
Fiti on kolmas lempihahmoni sarjassa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Olen aina pitänyt Fitistä, sillä hänen teoriansa ja muutkin juttunsa ovat aina olleet yhtä päättömiä eli suomeksi todella viihdyttäviä. Kun Fiti saa jotain päähänsä, hän myös toteuttaa sen. Hän ei näe omissa ideoissaan mitään huonoa ja vaikka muut yrittävät toppuutella häntä, hän saa usein muut vakuutettua hänen ideansa täydellisyydestä. Ja vaikka näin ei tapahtuisikaan, se ei estä Fitiä toteuttamasta visioitaan. On liikuttavaa, että kun nämä visiot sun muut menevät pieleen, Fiti on kuin maansa myynyt ja masentuu täysin. Silloin hän alkaa pyydellä anteeksi puolin ja toisin tai vetäytyy jonnekin yksikseen. Fiti on kolmikosta se henkilö, joka useimmiten saa vedettyä muut mukaansa kaikenlaisiin tempauksiin. Vaikka ne usein päättyvätkin kehnolla tavalla, se vain vahvistaa kolmikon välistä ystävyyttä ja tuo viihdykettä heidän elämäänsä. Vaikka mitä tapahtuisi, he pitävät yhtä, ovathan he olleet ystäviä lapsuudesta asti.
Fitin teoriat ovat kyllä sanoinkuvaamattoman hyviä, esimerkiksi tiikerinkatse ynnä muut. Hän jakaa tietojaan usein pojalleen Raúlille ja on hauska huomata, että tämä ottaa opit vastaan silmää räpäyttämättä. Katsojan on helppo huomata, milloin Fiti puhuu asiaa ja milloin hän on aivan hakoteillä. Hänen tyhmyytensä tekee hahmosta vain entistä sympaattisemman. Toisaalta, ei Fiti pelkästään mikään idiootti ole, joskus hänen suunnitelmansa onnistuvat ja hän etenee elämässään. Liikuttavimpia hetkiä sarjassa on ollut se, kun Fiti erosi Candelasta. Hän yritti aluksi olla viileän asiallinen, mutta lopulta murtui ja jutteli kalansa Fructun kanssa, joka lopulta kuoli.
África
África on asiallisen viileä tyyppi, oikeasti tosi cool. Hän on rento, suora ja joskus äkkipikainen. Hän kertoo asiansa niin kuin ne hänestä ovat, eikä valehtele, paitsi ehkä tarpeen vaatiessa. Se todellakin on joskus välttämätöntä, sillä hänen isänsä on poliisi, eikä todellakaan mistään lepsuimmasta päästä. África toimii oman päänsä mukaan ja se on minusta todella ihailtavaa. Evan ja Áfrican ystävyyttä on todella upeaa katsella, sillä he tukevat toisiaan ja pitävät yhdessä hauskaa. Heillä on keskenään paljon luottamuksellisia keskusteluja.
Raúl
Raúl on jostakin syystä yksi lempihahmoistani äijien jälkeen, sillä hän on minusta jotenkin sympaattinen kaveri. Hän on tullut täysin isäänsä: hän on aika hölmö touhuissaan ja meinaa pudottaa silmät päästään nähdessään hyvännäköisen mimmin. Áfrican ja Raúlin rakkaustarina on minusta loistava, he sopivat todella hyvin toisilleen. Afri on muuttanut Raúlia paljon, mikä on hyvä asia, vaikka suhteen alkuvaiheessa Raúlille ei ollut kovinkaan iso kynnys pettää tyttöystäväänsä. Marcosin ja Raúlin ystävyys on myös mielenkiintoinen asia.
Lourditas
Lourditas oli vähän näkymätön hahmo sarjan alussa, enkä oikeastaan kiinnittänyt häneen paljon huomiota. Ajattelin hänen olevan aika outo mummo, kun hän vain kävi kirkossa ja rukoili tyyliin koko ajan. Lourditasin ulkonäön muodonmuutos teki hänelle todellakin hyvää, sillä hänestä tuli näkyvämmän näköinen. Lourdesin ja Santin rakkaustarina on myöskin liikuttavaa, he sopivat täydellisesti yhteen. Aluksi kyllä mietin, mitä Lourdes Santissa näkee, mutta nykyään tuntuu luonnolliselta, että he ovat yhdessä.
Candela
En aluksi pitänyt tästä hahmosta, mutta myöhemmin tästä tuli itselleni yksi loistavimmista tyypeistä! Candelan opetus- ja kasvatusmetodeja on todella hauska seurata, sillä hän ei ole mikään lepsu mummo vaan todella tiukka täti. Myös hän on tuottanut minulle useat naurut hänen kiljuessaan esimerkiksi Guillelle. Hän on erittäin vahva nainen, mutta Fitin temppuilut ovat pehmentäneet häntä hiukan. On harmillista, että hän erosi Fructuososta ja lähti Kanarialle uuden miehen matkaan. Olisi ollut kiva seurata Candelan touhuja kauemminkin.
Carmen
Tähänkään hahmoon en kauheasti kiinnittänyt huomiotani alussa, mutta myöhemmin hän tuli paremmin esille. Hän on loistava isoäiti kaikille Serranon talouden lapsille ja erityisesti Curro alkoi pitää häntä hänen omana isoäitinään. Hauskaa on se, että Carmen jakelee mielellään neuvoja muille ja se ei aina ole kaikista yhtä mukavaa. Toisaalta Carmenista sen sijaan ei ole kovin helppoa neuvoja vastaan muilta. Hän ei esimerkiksi millään halunnut uskoa, että on tulossa kuuroksi ja vanhenee vanhenemistaan. Todella hyvä lisämauste sarjaan tämä henkilö.