Guillen sydän pysähtyy sekunneiksi. "Mäki... Se oli mun mielessä... Ei meän jutusta tuu mitään..." Guillen ääni värisee. "Toivon yhtä asiaa. Pysyttäis ystävinä?" Guille kysyy.
"Puhelu on katkennut." Guillen puhelin piippaa. Guille kävelee itkuisena keittiöön ja ottaa limsaa ja jää ryystämään sitä jääkaapin alle, uunin taakse.
" Ei.. me erottiin" Teté purskahti kovempaqan itkuun ja painoi päänsä tiskillä olevien käsiensä suojaan. Hänen vartalonsa tuti itkusta ja itku vain yltyi ja yltyi.
Lucía tulee varovasti lähemmäs ja halaa Tetéä, joka on täysin tolaltaan. "Sinun ei tarvitse kertoa, mitä tapahtui, mutta jos haluat niin olen aina läsnä."
"Voi sinua kultapieni", Lucía sanoo ilman ironiaa äänessään. "Tehän rakastatte toisianne, eikö niin? Onko mahdollista, että voisitte vielä puhua keskenänne?"