Sinä ja Serranot

[MariTere]

Molemilla aivan mielettömän hienot tarinat, oon aivan koukussa, jos ette pian molemmat kirjota jatkoo, niin, niin...niin..sit ette.(en nyt keksiny mitää)
Aluks aattelin et ei voi jäädä koukkuun, ku kuiteski tähän saa laittaa ittensä seikkailee, et yllättävän hyviä oli, onneksi vedin ennakkoluuloni syrjään...ja mikä parasta, teil on erilaiset tarinat

Kiitti mun puolesta (:
Niin kuin oon jo sanonu, ni mä en kauheen pian pysty kirjottaan jatkoa, vasta perjantaina tai lauantaina :/

[NataliaSanchez-fan]

Joo kiitos vaan munkin puolestani jos en oo jo sanonu

[NataliaSanchez-fan]

Mun tarinasta ilmestyy toinen osa lähiaikoina

[NataliaSanchez-fan]

Kirjoitan tänään tai viikonlopun aikana 2. osan tarinaani (:

[micorazon]

Kirjoitan tänään tai viikonlopun aikana 2. osan tarinaani (:

Hyvä hyvä *hieroo käsiään*

[sotka]

Hyviä tarinoita ootte tehny. Alotin kans jotain mut siitä tuli surkee joten poistin sen koneelta.

[kkiljun]

Hyvä toinen osa, MariTere!

[micorazon]

Tein nyt äkkii jtn, menestyksen mukaan pätän, että jatkuuko:
Tunsin lämpimän aringonpaisteen kasvoillani, kunnes se häikäisi silmääni.Miksi aina päivinä, jotka ovat synkkiä, ovatkin itseni kohdalla aurinkoisia?Miksi silloin, kun päätän, etten puhu siskolleni, ja että olisin pitkävihanen, niin on vain pakko puhua?''Onko mun pakko mennä kouluun jo tänään?'' kysyin äidiltäni silmiäni siristellen.Auto jossa istuimme heilui, ja matkalaukkuni meni sinne sun tänne. Äitini oli hetken hiljaa ja kääntyi muhun päin ''No ikävä kyllä sovin jo opettajasi kanssa asiasta''Olimme juuri matkalla uudele asunollemme, enkä ymmärrä, miksi pitää heti ekana päivänä mennä kouluun. Olimme muuttamassa jonnekin jumalan sedän taakse, Santa Justaan, tai johonkin sen tapaiseen. Äiti ojensi minulle papereita, jossa luki koulun nimi ja muut tiedot. Näkisin jopa kouluni ennen kuin uuden asuntomme, joka oli mukamas iso. ''Garcilaso..siinäpä nimi'' jupisin hiljaa itsekseni. ''Onko luokanvalvojani nimi siis Lucía?'' kysyin äidiltäni epävarmasti. Samassa Chrysler Voyager automme jarrutti kiireisesti kadun viereen. ''Ota koulu kamasi ja hyppää kyydistä'' isäni sanoi mulle kuin ohi mennen. Kun avasin automme oven ja olin astumassa ulos, äitini huusi vielä perääni: ''Ai niin Ada, muista käyttäytyä nätisti!!''. Ulkona oli hyvin lämmin, ja laitoin ruskeat puolipitkät hiukseni ponihännälle. Sitten tarkastin vielä ulkoasuni. Farkku caprit, valkoiset tennarit, ja toppi, jonka päällä oli löysä maanläheinen huppari. Ei välttämättä mikään paras asu, mutta eihän tämä ole ainoa päivä kun tänne tulen. Annoin hupparini valua toisen olkapään yli, samalla kun kävelin ulkoportaat ylös. Suunnistin koulussa ja luin luokkien numeroita.Käytävät olivat ilmavat, ja myös tyhjät, sillä oppitunnit olivat jo alkaneet. Olin menossa katsomaan yhtä luokan ove, jos se sattuisi olemaan mun, mutta kun olin matkalla, niin vessan ovi aukesi juuri ja meinasin kompastua, ja yritin äkkiä otta tukea jostain. Kaaduin jonkin päälle. Onneksi en kuitenkaan loukannut itseäni. Kun nostin päätäni, näin minua pitelevän pojan, ja henkäisin säikähtänennä häneen päin. ''Kaikki okei?'' poika kysyi huolissaan, tosin huomasin huvittuneen ilmeen hänen kasvoillaan, kun irrottauduin hänen otteestaan. ''Joo kaikki okei'' sanoin vaatteitani puhdistellen, sillä punastuin, koska poika oli hirmu komea. Päätin poistua nopeasti paikalta, ja kun olin oikean oven luona, tunsin jonkun hengityksen niskassani. Käännyin ja hypähdin säikähdyksestä kun se sama poika ja minä oltiinkin aivan nenät vastakkain. ''Älä huoli, pesin kädet kun tulin vessasta'' Poika sanoi. Ihmettelin miksi hän seurasi mua.Hymyilin pojalle vaisusti, ja käännyin koputtamaan ovea. Opettaja tuli aukaisemaan oven. ''Hola, soy Lucía'' Nainen sanoi hymyillen lempeästi. Hän viittoi minua tulemaan peremmälle.Kun astuin luokkaan, niin Lucía huusi hiukan ilkeään sävyyn takanani vielkin olevalle pojalle: ''Guille, et voi myöhästellä jatkuvasti''Silloin poika lähti takaani kävelemään paikalleen, hipaisten vahingossa lantiotani.Opettaja esitteli minut koko luokalle, ja kaikki oppilaat sanoivat vuoron perään nimensä..Vaikka Guilleen ehdinkin jo tutustua.'' Yoli, mene veljesi Bolichen viereen, niin Ada pääsee Tete tyttäreni viereen istumaan'' Lucia viittoili oppilaille ja ohjasi mut paikalleni.Tete hymyili mulle, ja hymyilin takasin.Tete lupasi, että voisi opastaa mua.
Kun oli viimeinen oppitunti, tiesin jo paljon asioita koulusta, ja oppilaista, ja teten perheen tarina on aika monimutkainen, samalla luokalla oman veljensä kanssa. Ja vaikka kaikki olivatkin kilttejä, tunsin itseni hiukan ulkopuoliseksi.Tai no, oikeastaan takaluokan pojat pelleilivät koko ajan. Kun kellot soivat hätkähdyin ajatuksistani..Olin pakkaamassa laukkua, kun muistin lapun taskussani, jonka äiti oli antamut.Kaivoin sen capreistani ''Voi ei!mul ei oo mitään hajuu et mis tää paikka on'' Sanoin katsellen paperilapulla lukevaa uutta osoitettani. Tete kumartui viereeni ja vilkaisi sitä.'' Älä huoli, asun ihan vieressäsi, voidaan mennä samaa matkaa'' Tete sanoi ystävällisesti.Olin iloinen, ja kun kävelimme koulusta pihalle vilkuilin koko ajan Guillea.Sitten Tete muisti, että hän unohti jättää uskonnon esitelmän Lourditasille.''Tuun ihan pian'' Tete huikkasi ja lähti juoksemaan portaat ylös. Ulkona sää oli muuttunut hiukan tuulisemmaksi, ja hiuksiani tuli jatkuvasti kasvoilleni, kun nojasin koulun seinää vasten.Guille astui mua lähemmäksi, ja seisoi ihan edessäni, ja katsoi mua lumoavilla silmillään.Sitten Guille nosti kättään ja otti hiuksia pois kasvoiltani hitaasti.Tuntui kuin aika olisi hidastunut, ja tunsin että jotain tapahtuu.Vatsan pohjassani oli pieni kutina, ja aavistin, että jotain olisi tehtävä.samalla kun hän veti hiuksei korvani taakse hän veti kätensä niskaani ja samalla läheni kasvojani.Sitten huulemme kohtasivat, ja eka suutelimme pienesti, kokeilevasti, ja sitten rennommin, kun Tete juoksi portaita alas huutaen ''Lähdetään, vamos'' ja kun hän näki meiädtä vetäydyimme äkkiä pois toisistamme, ja tete tuijotti meitä suu hiukan auki, hämmentyneenä..

[kkiljun]

Tein nyt äkkii jtn, menestyksen mukaan pätän, että jatkuuko:
Tunsin lämpimän aringonpaisteen kasvoillani, kunnes se häikäisi silmääni.Miksi aina päivinä, jotka ovat synkkiä, ovatkin itseni kohdalla aurinkoisia?Miksi silloin, kun päätän, etten puhu siskolleni, ja että olisin pitkävihanen, niin on vain pakko puhua?''Onko mun pakko mennä kouluun jo tänään?'' kysyin äidiltäni silmiäni siristellen.Auto jossa istuimme heilui, ja matkalaukkuni meni sinne sun tänne. Äitini oli hetken hiljaa ja kääntyi muhun päin ''No ikävä kyllä sovin jo opettajasi kanssa asiasta''Olimme juuri matkalla uudele asunollemme, enkä ymmärrä, miksi pitää heti ekana päivänä mennä kouluun. Olimme muuttamassa jonnekin jumalan sedän taakse, Santa Justaan, tai johonkin sen tapaiseen. Äiti ojensi minulle papereita, jossa luki koulun nimi ja muut tiedot. Näkisin jopa kouluni ennen kuin uuden asuntomme, joka oli mukamas iso. ''Garcilaso..siinäpä nimi'' jupisin hiljaa itsekseni. ''Onko luokanvalvojani nimi siis Lucía?'' kysyin äidiltäni epävarmasti. Samassa Chrysler Voyager automme jarrutti kiireisesti kadun viereen. ''Ota koulu kamasi ja hyppää kyydistä'' isäni sanoi mulle kuin ohi mennen. Kun avasin automme oven ja olin astumassa ulos, äitini huusi vielä perääni: ''Ai niin Ada, muista käyttäytyä nätisti!!''. Ulkona oli hyvin lämmin, ja laitoin ruskeat puolipitkät hiukseni ponihännälle. Sitten tarkastin vielä ulkoasuni. Farkku caprit, valkoiset tennarit, ja toppi, jonka päällä oli löysä maanläheinen huppari. Ei välttämättä mikään paras asu, mutta eihän tämä ole ainoa päivä kun tänne tulen. Annoin hupparini valua toisen olkapään yli, samalla kun kävelin ulkoportaat ylös. Suunnistin koulussa ja luin luokkien numeroita.Käytävät olivat ilmavat, ja myös tyhjät, sillä oppitunnit olivat jo alkaneet. Olin menossa katsomaan yhtä luokan ove, jos se sattuisi olemaan mun, mutta kun olin matkalla, niin vessan ovi aukesi juuri ja meinasin kompastua, ja yritin äkkiä otta tukea jostain. Kaaduin jonkin päälle. Onneksi en kuitenkaan loukannut itseäni. Kun nostin päätäni, näin minua pitelevän pojan, ja henkäisin säikähtänennä häneen päin. ''Kaikki okei?'' poika kysyi huolissaan, tosin huomasin huvittuneen ilmeen hänen kasvoillaan, kun irrottauduin hänen otteestaan. ''Joo kaikki okei'' sanoin vaatteitani puhdistellen, sillä punastuin, koska poika oli hirmu komea. Päätin poistua nopeasti paikalta, ja kun olin oikean oven luona, tunsin jonkun hengityksen niskassani. Käännyin ja hypähdin säikähdyksestä kun se sama poika ja minä oltiinkin aivan nenät vastakkain. ''Älä huoli, pesin kädet kun tulin vessasta'' Poika sanoi. Ihmettelin miksi hän seurasi mua.Hymyilin pojalle vaisusti, ja käännyin koputtamaan ovea. Opettaja tuli aukaisemaan oven. ''Hola, soy Lucía'' Nainen sanoi hymyillen lempeästi. Hän viittoi minua tulemaan peremmälle.Kun astuin luokkaan, niin Lucía huusi hiukan ilkeään sävyyn takanani vielkin olevalle pojalle: ''Guille, et voi myöhästellä jatkuvasti''Silloin poika lähti takaani kävelemään paikalleen, hipaisten vahingossa lantiotani.Opettaja esitteli minut koko luokalle, ja kaikki oppilaat sanoivat vuoron perään nimensä..Vaikka Guilleen ehdinkin jo tutustua.'' Yoli, mene veljesi Bolichen viereen, niin Ada pääsee Tete tyttäreni viereen istumaan'' Lucia viittoili oppilaille ja ohjasi mut paikalleni.Tete hymyili mulle, ja hymyilin takasin.Tete lupasi, että voisi opastaa mua.
Kun oli viimeinen oppitunti, tiesin jo paljon asioita koulusta, ja oppilaista, ja teten perheen tarina on aika monimutkainen, samalla luokalla oman veljensä kanssa. Ja vaikka kaikki olivatkin kilttejä, tunsin itseni hiukan ulkopuoliseksi.Tai no, oikeastaan takaluokan pojat pelleilivät koko ajan. Kun kellot soivat hätkähdyin ajatuksistani..Olin pakkaamassa laukkua, kun muistin lapun taskussani, jonka äiti oli antamut.Kaivoin sen capreistani ''Voi ei!mul ei oo mitään hajuu et mis tää paikka on'' Sanoin katsellen paperilapulla lukevaa uutta osoitettani. Tete kumartui viereeni ja vilkaisi sitä.'' Älä huoli, asun ihan vieressäsi, voidaan mennä samaa matkaa'' Tete sanoi ystävällisesti.Olin iloinen, ja kun kävelimme koulusta pihalle vilkuilin koko ajan Guillea.Sitten Tete muisti, että hän unohti jättää uskonnon esitelmän Lourditasille.''Tuun ihan pian'' Tete huikkasi ja lähti juoksemaan portaat ylös. Ulkona sää oli muuttunut hiukan tuulisemmaksi, ja hiuksiani tuli jatkuvasti kasvoilleni, kun nojasin koulun seinää vasten.Guille astui mua lähemmäksi, ja seisoi ihan edessäni, ja katsoi mua lumoavilla silmillään.Sitten Guille nosti kättään ja otti hiuksia pois kasvoiltani hitaasti.Tuntui kuin aika olisi hidastunut, ja tunsin että jotain tapahtuu.Vatsan pohjassani oli pieni kutina, ja aavistin, että jotain olisi tehtävä.samalla kun hän veti hiuksei korvani taakse hän veti kätensä niskaani ja samalla läheni kasvojani.Sitten huulemme kohtasivat, ja eka suutelimme pienesti, kokeilevasti, ja sitten rennommin, kun Tete juoksi portaita alas huutaen ''Lähdetään, vamos'' ja kun hän näki meiädtä vetäydyimme äkkiä pois toisistamme, ja tete tuijotti meitä suu hiukan auki, hämmentyneenä..

Oikein hyvältä kuulostaa.

[NataliaSanchez-fan]

Ihan mukavalta tarinanalulta kuulostaa, micorazon (:
Ja nyt meikäläinen rupee hahmottamaan toista osaa tarinastani.

[micorazon]

Ihan mukavalta tarinanalulta kuulostaa, micorazon (:
Ja nyt meikäläinen rupee hahmottamaan toista osaa tarinastani.

Kiva, tee äkkii

[Janezz]

Micorazon, tuo tarinas on muuten ihan loistava, mutta muista käyttää enteriä välillä ;D Esim aina silloin kun joku puhuu jotain, yms. Esim:
''Moi.'' Vastasin
''Mitäs sä?'' Jukka vastasi.

[MariTere]

Micorazon, tuo tarinas on muuten ihan loistava, mutta muista käyttää enteriä välillä ;D Esim aina silloin kun joku puhuu jotain, yms. Esim:
''Moi.'' Vastasin
''Mitäs sä?'' Jukka vastasi.

Juu, toi kannattaa, koska tota on muute aika vaikee lukee

[NataliaSanchez-fan]

"Tämä on sitä, mitä olen aina halunnut. Perhe." (2. osa)
© NataliaSanchez-fan

Oman hahmoni nimi vaihtui Penelopesta Marinaksi. Kjehkjeh.

-------------------------------------------------

"Olin käynyt vaihtamassa vaatteet. Minun ylläni oli vaaleansininen toppi, jonka vasen olkain aina tippui
olkapääni päältä ja se valui ylläni. Ja lisäksi olin laittanut vaaleanpunaiset lämpimät pyjamahousut jalkoihini, olihan
jo ilta.
Menin olohuoneeseen, jossa koko perhe istui. Miehet katsoivat jalkapalloa ja heidän kaulojensa ympärillä oli violetit
Real Madrid-jalkapallohuivit. Nuorimmalla pojalla oli huulillaan punainen muovitorvi, johon hän lupasi puhaltaa aina, kun joku
Real Madridin pelaaja tekisi maalin. Naurahdin pikkupojalle pienesti ja istuin sohvalle Lucían ja Tetén väliin. Lucía kietoi kätensä
ympärilleni.
"Haluatko huomenna tulla kouluun? Ei sinun opiskella tarvitse mutta tulisit tutustumaan." Lucía kysyi ja siirsi etuhiukseni pois silmieni
edestä. Teté katsoi minuun hymyillen.
"Okei, voin tulla jos pääsen Tetén luokan oppitunneille." sanoin hymyillen. Lucía muiskautti pusun poskelleni ja naurahti.
"Tietysti." Lucía sanoi ja säpsähti pienesti, kun Currito puhalsi muovitorveen.
"Curro, älä viitsi." Lucía sanoi ja hymyili minulle.

Pian ulko-ovi aukesi. Eva nousi seisomaan ja juoksi eteiseen. Pian Eva, ja se poika jolle olin melkein haistatellut bussipysäkillä tulivat
olohuoneeseen halaillen toisiaan.
"Marcos, tässä on mun serkkuni Marina. Marina, tässä on mun .. no, poikaystäväni Marcos." Eva selosti ja minä nousin seisomaan. Marcos
katsoi minuun naurahtaen ja nosti toista kulmakarvaansa.
"Hei, Marina. Me onkin nähty jo." Marcos sanoi ja kätteli minua. En uskaltanut katsoa suoraan Marcosiin, vaan tartuin hänen käteensä ja
kättelin häntä.
"Ai, olette vai? Missä?" Eva kysyi yllättyneenä.
"Nähtiin tuolla bussipysäkillä kun Marina saapui tänne." Marcos hymähti ja suuteli Evaa.
"Aijaa." Eva hymähti ja katsoi Marcosiin rakastuneesti.
Minä istuin takaisin sohvalle ja katsoin Marcosiin ja Evaan. He halailivat toisiaan kokoajan, eivätkä pystyneet pitämään näppejä erossa toisistaan.
Teté katsoi minuun ja naurahti.
"Joo, se näyttää oudolta. Marcos ja Eva on sisarpuolia mutta ne seurustelee." Teté selitti ja minä nostin toista kulmakarvaani.
"Sulla on ihan täysi oikeus pitää meitä outoina." Teté hymähti ja minä katsoin Guilleen ja siirsin katseeni Tetéen.
"Ei ikinä! Mä en ikinä elämässäni kajoais tohon hulluun!!" Teté huudahti ja sai minut nauramaan.
Pian Lucían puhelin soi.
"Haloo? Maria? Mitäs sinä, siskokulta?" Lucía kysyi hymyillen ja minä pyöräytin silmiäni.
"Mitä?! Marina kadonnut?" Lucía kysyi ja katsoi minuun pettyneesti. Minun hymyni hälveni kasvoiltani katsoessani Lucíaan.
"Ei, Marina on täällä meillä. Kyllä, Santa Justassa." Lucía selosti ja minä halusin vajota sohvan syövereihin. Teté katsoi minuun ja tarttui käteeni.
"Sä et lähde minnekään. Sä et lähde Sevillaan takaisin." Teté kuiskasi minulle uhoavaisesti.
"Hyvä on, annan hänelle puhelimen. Mutta ole rauhallinen, Maria." Lucía sanoi ja ojensi puhelintaan minulle. Kävelin Lucían luo, otin puhelimen ja sanoin hiljaa:
"Anteeksi, Lucía."
Kävelin ulos olohuoneesta ja menin hiljaiseen keittiöön puhumaan äitini kanssa.
"Äiti." sanoin hiljaisella äänellä istuessani ruokapöydän ääreen.
"Marina Carmen Adriana, karkasit kotoa TAAS," äiti sanoi huolestuneesti. Takaa kuului pikkuveljeni ääni. Huokaisin syvään.
En vastannut äidille mitään, vaan hän jatkoi valittamista.
"Marina, miksi sinä karkailet? Tämä ei voi onnistua näin. Sinä tulet heti huomenna kotiin." äiti käski.
"En tule, äiti. Mikset voi kertoa Adríanille ja Dafnelle, että sinä ja isä aiotte erota?!" kysyin vihaisena ja äiti hiljeni.
"Koska en pysty. Dafne on vasta 11 ja Adrían 7-vuotias. Heidän sydämensä särkyisi, jos he kuulisivat sen." äiti sanoi murheellisesti.
"Niin, mä olen esikoinen niin mulle voi kertoa kaiken. Luuletko ettei mun sydän murru siitä, kun kuulen että isä muuttaa Marokkoon uuden naisen, 24-vuotiaan mallin kanssa? Ja joutuisin asua SUN kanssas koko elämäni? Turha luulo!" ärähdin äidilleni, ja pian tajusin miten tyhmä olin.
Äidillä oli tarpeeksi vaikeaa, ja minä vain pahoitin hänen mieltään enemmän.
"Marina, älä vihoittele. Jos Lucíalle onnistuu, voit asua hetken siellä Santa Justassa. Mutta kotisi on silti täällä, Sevillassa. Älä unohda sitä, Marina.
Joskus sinun pitää vielä palata tänne." äiti selosti.
Nousin ylös ja kävelin olohuoneeseen. Peitin kädelläni puhelimen kaiutinta.
"Lucía, äiti haluaa puhua kanssasi." kuiskasin Lucíalle ja ojensin tälle puhelinta. Puhelimesta kuului vaan epämääräisiä ääniä.
"Äiti, missä Marina on?" "Tuleeko Marina takaisin?" "Onko Marinalla joku hätänä?" Dafne ja Adrían olivat selvästi minusta huolissaan.
Lucía otti puhelimen ja katosi yläkertaan puhumaan äitin kanssa puhelimessa. Kävelin olohuoneeseen ja lysähdin Tetén viereen. Käteni tärisivät, ja jalkani tutisivat. Minusta oli selvästi puhuttu selkäni takana, koska koko perhe katsoi minuun ja odottivat minun sanovan jotain.
Teté katsoi minuun ja vinkkasi yläkertaa kohti. Nyökkäsin ja huokasin pienesti. Teté lähti vetämään minua kädestä yläkertaa kohti.
"Sä taisit karata tänne." Teté sanoi ja sulki huoneensa oven perässäni.
"Joo, anteeksi Teté. Sä oot varmaan tosi pettynyt muhun." sanoin hiljaa ja istuin lattialle, pedille, joka minua varten oli laitettu tyttöjen huoneen lattialle.
"En todellakaan ole. Kunpa mäkin voisin joskus karata. Täällä on meininki kuin Guantanamóssa." Teté murahti ja sai minut nauramaan.
"Ehkä meidän pitäisi jo ruveta nukkumaan. Koulu alkaa huomenna vähän yli 8 ja kello on nyt jo melkein puoli 1 yöllä. Ja sulla on raskas päivä takana." Teté sanoi ja minä nyökkäsin.
"Kieltämättä kyllä." sanoin ja painoin pääni tyynyyn.
"Hyvää yötä, Teté." haukottelin.
"Öitä, Marina." Teté sanoi ja napsautti pöytälampun pois päältä.
"Teté, muuten. Äiti lupasi, että jos Lucíalle käy niin mä saan jäädä tänne hetkeksi asumaan." sanoin Tetélle pimeässä huoneessa.
Teté sytytti lampun uudelleen.
"Älä? Ihanaa! Äiti ei oo pistänyt sua vielä pihalle, joten varmasti saat jäädä." Teté hymyili ja sitten laski päänsä tyynyyn.
"Nyt hyvää yötä Marinita." Teté lausahti. Minä hymähdin ja nukahdin melkein heti.

---------------------------------------------------------

Pian olikin jo aamu.
Olin juuri ollut suihkussa ja pukenyt ylleni tummansinisen paidan ja farkkuhameen.
Kävelin keittiöön ja sain lämpimän vastaanoton.
"Huomenta, Marina." Curro sanoi hymyillen ja halasi kättäni. Hymyilin iloisesti ja vastasin:
"Hei, Currito."
"Marinita, meidän pitää jo mennä." Teté huudahti ja joi mehunsa loppuun.
"En mä ehtinyt syödä mitään," huudahdin pienesti ja Lucía katsoi minuun nauraen.
Guille nousi pöydästä ja otti churron.
"Siinä. Syö se", Guille naurahti ja ojensi churron minulle.
"Kiitti." sanoin Guillelle hymyillen, ja lähdin Tetén perässä kouluun churro kourassani.

Pian saavuimme kouluun Tetén kanssa. Tetén paras ystävä odotti Tetéä käytävällä.
"Yolii," Teté sanoi iloisesti ja halasi ystäväänsä.
"Yolí, tässä on mun serkku Sevillasta, Marina. Marina, tässä on mun paras ystävä Yolanda, eli Yolí." Teté selosti ja tervehdin Yolía poskisuudelmalla espanjalaisittain.
"Teté on kertonut susta paljon." Yolí hymyili minulle ja nyökkäsin iloisesti.
Pian Guille ja hänen kahden tyypin kaverijoukkonsa kävelivät luoksemme.
"Marina, haluan esitellä sulle mun kaverit." Guille sanoi ja hänen kaverinsa seisahtuivat hänen vierelleen.
"Tämä tässä on José María - kavereiden kesken Boltsi," Guille hymyili ja minä muiskautin pusun hieman pulskan pojan poskelle hymyillen.
"Hei .. Boltsi." sanoin ja naurahdin. Boltsi kuulosti niin halveksuvalta. Kukahan senkin lempinimen oli keksinyt?
"Tämä on Matías, kavereiden kesken Valdano." Guille sanoi ja söötin näköinen kiharapäinen nuori mies tervehti minua iloisesti.
"Hei." poika sanoi omituisen korkealla äänellä ja tervehdin häntä hymyillen.
"Missähän DVD on?" Guille kysyi ja katsoi ympärilleen. Boltsi katsoi minuun kokoajan ja hymyili leveästi.
Katsoin poikaan ja hymähdin tälle kysyvästi.
Pian nurkan takaa käveli lippispäinen poika, jonka yllä oli tummansininen huppari ja mustat farkut. Hän oli ihan mielettömän upea ja komea! Hän oli ehkä se Unelmieni Mies. Tuon takia muut pojat olivat niin rumia. Häneen oli mennyt liikaa raaka-aineita!
Katsoin tyttöihin loksauttaen suuni suuresti auki ja vinkkasin DVD:n suuntaan. Molemmat, Teté ja Yolí nyökkäsivät ja katsoivat DVD:tä ihaillen tämän harppiessa paikalle.
Pian poika seisahtui Guillen vierelle ja nosti kätensä Guillen olkapäälle.
"Eeejj, Guille." DVD sanoi puuskuttaen lujaa.
"Poljin ihan täysiä pyöräl.." DVD aloitti, mutta katsoi minuun iloisesti Guillen vinkatessa minun suuntaani. Poika otti heti askeleen lähemmäs.
"Hei, olen David. Kaverit sanoo DVD:ksi," DVD hymyili ja moiskautti pusut poskilleni. Hänen huulet tuntuivat niin pehmeiltä ja täyteläisiltä.
Olin voinut pusutella hänen kanssaan ikuisuuden.
"Hei, DVD. Mä olen Tetén serkku Marina." sanoin hymyillen ja Teté ja Yolí ottivat askeleen eteenpäin vierelleni.
DVD nyökkäsi iloisesti ja Guille ja kumppanit katsoivat minuun ja DVD:hen ilmetellen.
"Noniin, yli puolen minuutin katsekontakti. Se oli siinä!" Boltsi töksäytti ja hän, Guille ja Valdano poistuivat paikalta.
Pian koulun kellot soivat. DVD katsoi minuun hymyillen ja kääntyi.
"Nähdään, Marina." poika lausahti ja poistui paikalta luokkaansa.
"Herranjumala, mikä katsekontakti! Toi kesti ainakin kaksi minuuttia! Yolí ja Teté sanoivat yhteen ääneen.
"Siinä se meni. DVD ei oo enää vapaata riistaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä!" Teté naurahti ja otti minut käsikynkkään oikealta kädeltä.
Yolí tarttui vasempaan käteeni käsikynkässä ja lähtivät vetämään minua luokkaa kohti.
"Ehkä pääset DVD:n seuraksi takariviin." Teté naurahti. Minä pysähdyin nopeasti.
"Mitä?! Onko se teidän luokalla?" kysyin häkeltyneesti ja Yolí nyökkäsi.
Hymyilin viekkaasti ja sanoin:
"Ihkua."
Yolí ja Teté hihkuivat naurusta ja minäkin hymyilin leveästi kävellessäni tyttöjen keskellä käsikynkässä. "

-----------------------------------------------

Mitäs piditte tarinani 2. osasta? Kommentteja, kiitos!
Toivottavasti MariTereä ei haittaa kun mäkin käytän DVD:tä tässä tarinassa tollaisena unelmien miehenä Pahoitteluni. Jos häiritsee, tietty vaihdan sen.

[MariTere]

Todella hyvä 2. osa!
Ei mua haittaa se todellakaan. Sun tarinassas DVD on vähän itsensä tapanen enemmän, toisin kun mun. Ihan hyvä et on vähä erilaisia tarinoita (:

Mä alan nyt kirjottelee 3. osaa. Se ilmestyy tänne piakkoin.